Siirry pääsisältöön

Lepattavaa elämää

Miten elämä voikin olla erilaista kuin reilu viikko sitten. Silloin elämää hallitsi terveys ja aktiivisuus. Nyt elämä tuntuu taas valuneen sairaan elämään. Ja se tuntuu taas kuin astuisi kuoppaan. Mieli ei meinaa hyväksyä, että nyt pitää ottaa rauhallisesti ja ei edes haaveilla joogasta tai salista.

Sen lisäksi, että kärsin edelleen alaselästä ja sulattelen tietoa eteistakykardiasta, sain myös flunssan. Ehkä fiilikseen sairauden puolelle siirtymisestä vaikutti myös ensimmäinen esitykseni kokemustoimijana. Esityksen valmistelu oli taas hyppy muistoihin ja kylmään veteen. Lisäksi viikolle osui sekä kardiologian että hematologin puolivuosittaiset kontrollit. Hematologilla käynti oli taas positiivinen kokemus. Labratulosten mukaan tauti nukkuu erittäin hyvin. Pitkäaikaissairaalle on tärkeää saada luottamusta herättävä lääkäri, joka on koko matkan vastannut hoidostasi. Minulla se on alan huippu, Pekka Anttila.
Löysin esitykseeni yllä olevan kuvan, jonka ympärille voisin rakentaa koko tarinani. Se kuvaa niin hyvin elämääni. Varsinaista nuoralla tanssia. Välillä naru on vaikeuttavasti löysällä ja välillä tukevan kireänä. Taakse ja sivuille ei kannata vilkuilla, vaan katse on pidettävä koko ajan pallossa, kuten lentopallovalmentajallani oli tapana sanoa. Mikähän tuo käsi on? Uskonnollisesti se voisi olla Jumalan käsi, joka ehkä tietää tuon nuoran pituuden. Toisaalta se voi kuvata kaikki niitä ihmisiä, jotka omalla läsnäolollaan tekevät etenemisestä vakaampaa. Vai ovatko he tuo tasapainoa antava keppi? Nyt on naru vähän löysällä, mutta se tästä taas kiristyy ja piristyy.

Ensimmäinen esitykseni kokemustoimijana oli hoitajaopiskelijoille Stadin ammattiopistossa. Luokkaan valui, kuvainnollisesti,  noin 20 nuorta opiskelijaa. Heistä noin 70% oli maahanmuuttajataustaisia, mutta liki kaikki Suomessa syntyneitä. Vähän jännitti, miten tällainen täti-ihminen saa vangittua heidän huomionsa. Onnistuin. Jokainen oli tosi tarkkaavainen koko tunnin ja kännykätkin pysyivät poissa. Jokainen kirjoitti palautteen ja ne olivat niin ilahduttavia.

'Kiitos mahtavasta esityksestä'
'Hyvä esitys, ytimekäs ja ajatuksia herättävä'
'Kyllä olet kaunis nainen, olet hyvä esimerkki. Toivon teillä kaikki menee hyvin.'
'Aivan koskettava'
'Kertomuksesi oli positiivinen, vaikka sairautesi olivat vakava. Mielenkiintoinen.'

Onkohan Hesarikin ruvennut vakoilemaan ihmisiä ja siirtynyt kohdennettuun markkinointiin? Vai, miten selitätte sen, että tänään oli koko sivun mainos eteisvärinästä? Takaisin tahtiin -sivustolla oli hieno animaatio eteisvärinästä ja siinä lähti verihyytymä aivoihin. Tosi piristävää. Sähköinen rytminsiirto on 15. tammikuuta. Huomaan, että tutkiskelen itseäni entistä tarkemmin ja koirakävelylläkin tuntuu sydän ihan erilaiselta.


Nyt laitan joululaulut soimaan ja aloitan ensimmäisen joulupajan. En varmaan ole koskaan valmistellut joulua näin vähän ja lahjojenkin ostelu on ollut ihan minimissä. Tuntuu, että kaikilla on niin paljon kaikkea ja yksi tyttäristä on kieltäytynyt kokonaan lahjoista. Haluan ostaa vain jotain tarpeellista. Eniten nautimme kaikki jouluna kuitenkin mökin rauhasta ja hyvästä ruuasta. Ehkä jopa niissä olemme tänä jouluna maltillisempia. Viime vuonna taisi alkuruokiakin olla yli 20 eri sorttia.

Ehkä ensimmäiseen kokemustoimijan esitykseeni ja jouluun sopisi lause, joka tuli Positiivareitten joulukalenterista:

Jos todella arvostat itseäni, 
ymmärrät, että olet lahja kenelle tahansa,
jonka tapaat.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan