Kotiinpaluu

Espanjan reissu on nyt onnellisesti ohi. Paluu  osui pimeään, märkään iltapäivään ja tuntui, että joku on poissa ollessani sammuttanut valot Suomesta.

Matka sujui suunnitelmien mukaan ilman mitään haasteita. Ainoa hampaankoloon jäänyt asia oli yksinäisen, iäkkäämmän naisen näkymättömyys ravintoloissa. Myöhemmin saapuneet miehet saivat kyllä palvelua. Tuli kerran ihan kiukkuitku. Jo edellisellä reissulla totesin syömisen ainoaksi yksin matkustamisen varjopuoleksi. Espanjassa ruokailu on sosiaalista ja annokset tehty jaettaviksi. Malagassakin tuntui, että olen ravintolakaduilla ainoa yksin liikkuva.

Olin ensin kolme yötä Barcelonassa aviomiehen kanssa ja sitten lähdin sinkkumatkalle. Junailin ensin kaunista rantarataa Valenciaan, jossa vietin kolme yötä. Se oli hauska sekoitus vanhaa ja uutta, modernia arkkitehtuuria. Siellä kävin jopa rannalla yhtenä päivänä. Valenciasta matka jatkui junalla Granadaan. Tosin pysähdyin matkalla Madridissa, jossa söin lounasta ja kävin Thyssenin laajassa taidenäyttelyssä. Taidetta osui matkalle enemmänkin. Kävin kaikkiaan 11 näyttelyssä. Silti kotiin tullessa Ateneumin Schjerfbeck-näyttely jaksoi ihastuttaa.

Granadassakin vietin kolme yötä ja siellä pääkohteeni oli Alhambra. Uskomaton paikka. Olin varannut paikan kolmen tunnin opastetulle kierrokselle, joka oli hyvä ratkaisu. Pääsi jonojen ohi ja sai perusteellisen kuvan paikan historiasta. Granadasta matkustin parin tunnin bussimatkan Malagaan, josta lensin kotiin. Pakko todeta, että parasta reissussa olivat juuri nuo junamatkat. Leppoisaa matkustamista äänikirjaa kuunnellen ja  maisemia ihaillen.

Kunto oli myös kohdallaan koko reissun ja yksi idea onkin yrittää kävellä joka päivä mahdollisimman paljon. Laskin, että kävelin noin 60 kilometriä reissun aikana, sopivaa kaupunkikävelyvauhtia. Olin niin onnellinen, kun ei edes tarvinnut pysähdellä koko aikaa.

Matkan jälkeen olin sopinut tapaamisen hyväntekeväisyysjärjestö Hopeen, joka auttaa vähävaraisia lapsiperheitä 20 paikkakunnalla. Helsingissäkin avustetaan 2200 perhettä ja tuetaan 500.000 nuorten ja lasten harrastamista. Vapaaehtoisena toimiminen on tehty varsin helpoksi. Pitäjänmäellä toimiviin tiloihin voi mennä halutessaan ilman eri ilmoittautumista hommiin vaikka vain tunniksi. Töitä riittää lahjoituksina saatujen vaatteiden ja tavaroiden lajittelussa ja esille laitossa. Olin vaikuttunut, mutta siellä tajusin yhden suuren, suuren ongelman. Tilassa on paljon tekstiilipölyä ja olin vartin jälkeen ihan tukossa. Toivon, että voisin vaatepuolen sijaan toimia vaikka harrastetiimissä, joka käsittelee saatuja hakemuksia.

Viikonlopun vietin taas Hämeenlinnassa Kokemustoimija-koulutuksessa. Oli taas niin tunteisiin menevät pari päivää. Osallistujien tarinat ovat vain niin huikeita, uskomattomia. Varsinaisia selviytyjiä koko porukka. Toivon, että koulutuksen jälkeen voisin käydä puhumassa omaa tarinaani ja mieluiten osallistua potilasnäkökulman tuojana erilaisiin hankkeisiin.

Nyt istun mökillä ja nautin pimeydestä. Huomenna tulee putkimies uudistamaan kylpyhuonetta. Heräsin viime yönä rajuun vatsatautiin ja vasta juuri äsken pystyin syömään jotain. En tiedä, mistä sekin ilmaantui. Tuli niin deja'vu parin vuoden taakse, kun täällä syleilin pari viikkoa pönttöä kantasolusiirron jälkeen. No, siitäkin selvittiin voittajana.