Energisoivaa aikaa

Elämäni on ollut parin viikon aikana täynnä hienoja elämyksiä, hyviä ystäviä, mutta myös rauhaa itseni kanssa. Viikonlopun vietin Tallinnassa parin ystäväni kanssa ja juttu katkesi parin päivän vain nukkumisen ajaksi. Kaksi päivää tuntui taas liian lyhyeltä, koska näkemistä ja tekemistä oli niin paljon. Jopa shoppailu jäi väliin.

Kävimme uudehkossa Fotografiska taidemuseossa ja siellä oli kolme hienoa näyttelyä. Päänäyttely, Kirsty Mitchellin Imedemaa oli huikean hieno. Satumaisia lavastuksia upeissa väreissä. Pari muuta näyttelyä kertoivat sen, että älä ikinä enää luota näkemiisi kuviin. Sunnuntaina suuntasimme Taidemuseo Kumuun, jossa oli Tallinnan historiaan liittyvän taiteen lisäksi hämmästyttävä pitkän seinän mittainen videopanoraama, joka kertoi colonialismista. Se oli toteutettu niin hienosti, että tapitimme sitä intensiivisesti koko puolituntisen. Siitä lapsetkin innostuvat varmasti.

Viime viikon vietin rauhallista hämärän hyssyä yksin mökillä ja viimeistelin pientä remonttia. Torstai oli ihan täydellinen päivä. Aamun puuhastelin mökillä puutarhahommissa ja sitten ajoin Helsinkiin kuunnellen vuosien jälkeen Tommy Hellstenin Virtahepo olohuoeessa. Tuli niin paljon ajatuksia, että vihdoinkin aktivoiduin varaamaan ajan Rosen-terapiaan. Aiemmin en ole uskaltautunut, koska jaksamisen kannalta on ollut turvallisempaa piilottaa tunteita. Jännittävää.

Jännittävää oli myös illan jooga. Olen päättänyt syksyllä kokeilla erilaisia joogan muotoja ja nyt vuorossa oli Wall yoga. Siinä roikutaan seinällä vahvan, pehmustetun nahkahihnan varassa. Jännää itsensä ylittämistä ja superavaavia liikkeitä selällä. Joogan jälkeen menin pitkästä aikaa saunaseuraan savusaunojen lempeyteen ja meren kirpeyteen. Ihanan rentouttavaa.

Toissa viikonloppuna teimme matkan Ranskan Shampanjaan. Emme ole kumpikaan matkustelleet paljonkaan Ranskassa ja se oli siksikin kiinnostavaa. Maisema Reimsin ympäristössä oli huikean kaunis. Viivottimella vedetyt vihannat viiniköynnökset kumpuilevassa maisemassa. Ja tulihan sitä maistettua muutama shampanjakin ja nautittua mm. ostereita katumyymälästä. Parasta oli vain ajella pitkin Route de Champagnea ja nauttia maisemista.

Olen voinut oikein hyvin. Tietenkin hengästyn edelleen portaissa ja elämä pitää suunnitella väljällä aikataululla. Kiire, kuten eilen tuli laivaan, on pahinta. Aloitin viime viikolla taas kuntosalikäynnit Elixiassa. Siellä yksi nainen kehui, että kyllä sinulla on kaunis selkä. Olin ihan häkeltynyt, kun joku kehui painijasuvun selkää, joka on leveä kuin ladon ovi. Isäni tosin sanoi, että ole onnellinen ettet ole mikään kaljapullo. No olenhan minä.