Kyllä helpotti, kun elinikälaskuri lupasi minulle elinvuosia vielä reilut 26 vuotta. Ei hassumpaa, kun välillä olin onnellinen jos sinnittelen vielä reilun vuoden ja näen kuopuksen vanhojen tanssit. Tiedän nyt myös tarkan kuolinpäivän, joka on 19.3.2045. Laittakaa muistotilaisuus kalenteriin.
Minä olen useasti miettinyt, miltä tuntuisi, jos elinaikaa olisi oikeasti rajallinen aika. Miten ihmeessä pää kestäisi sen, kun aamukammasta vähenisi piikit hurjaa vauhtia. Miten omaiset sen kestävät? Usein tilanne on sellainen, että siinä ei enää bucket-listoja toteuteta. Tiedossa on, että kunto tulee heikkenemään pyristelyistä huolimatta. Olen kerran ollut tilanteessa, kun vakavasti sairaalle oli sanottu, että enää ei ole mitään tehtävissä. En koskaan unohda miehen katsetta. Siinä oli hätä.
Elämää olisi pitänyt elää niin, että mitään ei jää hampaankoloon ketään kohtaan ja kaikki on selvitetty ja puhuttu, vaikka huomenna olisi viimeinen päivä. Mietin joskus, että pitäisikö lapsille kirjoittaa kirjeet, jotka saisi avata vasta minun poismenon jälkeen. Jäi kirjoittamatta, koska en keksinyt mitään elämää suurempaa. Toivon, että tärkeimmät ohjeet elämää varten on jo annettu vuosien kuluessa. Tärkein niistä on tietenkin, että pitää nukkua ilman pikkareita.
Kukaan meistä ei tiedä päiviensä määrää. En ole itse kysynyt koskaan ennustettani, koska kukaan ei sitä pysty antamaan. Ja en edes haluaisi tietää. Haluan elää tässä ja nyt ja tehdä tästä päivästä parhaan mahdollisen. Tänään olen toteuttanut tuota ohjetta ja yrittänyt kokeilla jotain uutta, ylittää itseni. Olen pitkään halunnut kokeilla seinäkiipeilyä ja tänään se toteutui.
Tytär on kokeneempi kiipeilijä ja hän oli minun ohjaajani. Se oli hauskaa, jännittävää ja yllättävän rankkaa. Ylitin itseni ja tunsin suurta onnistumista. Lisäksi sydämeni kesti sen hienosti, mitä jännitin eniten. Syke ei noussut kovin korkeaksi ja lihasvoimat riittivät hyvin. Iltapäivällä oli vielä tapaaminen personal trainerin kanssa ja kävimme läpi perusharjoittelua tangon kanssa. Sain helpon ohjelman, joka voi tuoda jotain uutta intoa harjoitteluun.
 |
| Pixabay |
Elämää olisi pitänyt elää niin, että mitään ei jää hampaankoloon ketään kohtaan ja kaikki on selvitetty ja puhuttu, vaikka huomenna olisi viimeinen päivä. Mietin joskus, että pitäisikö lapsille kirjoittaa kirjeet, jotka saisi avata vasta minun poismenon jälkeen. Jäi kirjoittamatta, koska en keksinyt mitään elämää suurempaa. Toivon, että tärkeimmät ohjeet elämää varten on jo annettu vuosien kuluessa. Tärkein niistä on tietenkin, että pitää nukkua ilman pikkareita.
Kukaan meistä ei tiedä päiviensä määrää. En ole itse kysynyt koskaan ennustettani, koska kukaan ei sitä pysty antamaan. Ja en edes haluaisi tietää. Haluan elää tässä ja nyt ja tehdä tästä päivästä parhaan mahdollisen. Tänään olen toteuttanut tuota ohjetta ja yrittänyt kokeilla jotain uutta, ylittää itseni. Olen pitkään halunnut kokeilla seinäkiipeilyä ja tänään se toteutui.
Kommentit
Lähetä kommentti