Treeniä ja terapiaa

Onko mitään voimaannuttavampaa kuin iloita ja nauraa muiden kanssa?
Se kohta, jossa ilo yhdistyy muiden iloon, rakentaa muistoja, 
jotka ovat elämän suurimpia rikkauksia.

Kirjasta: Ilon villasukat

Takana on aivan ihana viikko. Tunsin joka hetki olevani etuoikeutettu, kun sain olla hyvän porukan mukana joogamassa useita kertoja päivässä. Vietin viime viikon Mallorcalla Cala Ratjadassa Aurinkomatkojen joogamatkalla. Perinteisesti mukana oli sama ystävä, jonka kanssa olemme aiemminkin tehneet pidempiä ja lyhyempiä joogamatkoja. Pienen varjon reissuun löi koko viikon vaivannut flunssa, joka oikein innostui paluulennon laskeutuessa. 

Innostuin taas ihan uudella tavalla joogasta ja ilokseni myös jaksoin hyvin kaikki treenit. Sain taas hyvän muistutuksen siitä, että jooga on hyvin kokonaisvaltaista, ei pelkkää fysiikkaa. Ohjaaja Titalla oli niin koskettavia juttuja, että pari kolme kertaa itkin vuolaasti, ihan yllättäen. Ensimmäisellä kerralla hän puhui sydämestä niin kauniisti ja tajusin, että minä luon sydämeeni pääasiassa vain negatiivisia ajatuksia. Rentoutuessamme tunsin ehkä ensimmäistä kertaa puhdasta, vahvaa surua siitä, että olen sairas. Sama tunteiden vyöry toistui myöhemmin ja jopa ohjaajan ääni värisi ja häntä alkoi itkettää, kun olin kertonut sanojen voimakkaasta merkityksestä. Tuollaisten tunteiden salliminen ja kokeminen ei ole ollut minulle helppoa ja siksi se tuntui vapauttavalta. Tosin itsekontrollini koki kovan tappion, kun tunnin loputtua vain purskahdin itkuun.

Olen ollut poikkeuksellisesti koko vuoden terve tai niin terve kuin minä voin olla eli ei flunssia. Nyt sitten sekin iski väistämättä, kun palasin mökiltä ihmisten ilmoille. Ennen reissua olin superonnellinen, kun pystyin tekemään koiran kanssa kunnon lenkkejä ilman jatkuvaa pysähtelyä. Tosin kunnon lenkki on minulle 3 km. Kävin eilen lääkärissä hakemassa paremmat tropit ja varmistamassa korvien ja keuhkojen kunnon. Onneksi on vain virusperäinen tauti, mutta yskiminen kuormittaa sydäntä. 

Huomenna on edessä taas uusi seikkailu. Lähden parin ystävän kanssa Norjaan ja siitä raportoin myöhemmin. Syksyyn mahtuu aika monta reissua, mutta perustelen niitä itselleni sillä, että matkustan nyt kun vielä voin. Koskaan ei tiedä, milloin siihen taas tulee stoppi. Toistaiseksi tautini lepää kiltisti. Sain Mallorcalle helpottavan puhelun lääkäriltä kolmen kuukauden välein tehtävistä kontrolleista. Kyllä se aina jännittää ja puhelun jälkeen henki kulkee huomattavasti kevyemmin.