Siirry pääsisältöön

Ystävyys on kuin pikkuinen ukko

Ystävyys on kuin pikkuinen ukko,.
jolla on kädessä avain ja lukko. 
Niillä se sitoo ystävät yhteen
niin kuin maamies pellolla lyhteet. 

Tuollaisia rimpsuja kirjoiteltiin muistivihkoihin silloin, kun minun ja pitkäaikaisimman ystävän kaveruus alkoi; 50 vuotta sitten. Aloitimme Seinäjoen Yhteiskoulussa samalla luokalla ja siitä se ystävyys lähti. Eilen skoolasimme syntymäpäiville ja erityisesti ystävyydelle.
Arvostan ystävyyttämme suunnattomasti. On hienoa, että on olemassa ihminen, joka on tuntenut minut jo 10-vuotiaana. Yhtä hyvin minua ei tunne kuin oma äiti ja siskot. Olemme olleet aina toistemme elämässä, joskus eri maassa ja eri paikkakunnilla, mutta aina henkisesti läsnä. Juttu lähtee sujumaan siitä, mihin se jäi, vaikka edellisestä tapaamisesta voi olla kuukausia. Minä tunnen hänen sukunsa, perheensä ja hän minun. 

Hän on se, jonka kanssa paleltiin yhdessä Seinäjoen Vekseliaukiolla.
Hän on se, jonka kanssa juotiin rappukäytävän ylhäällä isosiskon ostamat pussikaljat.
Hän on se, jonka kanssa liftattiin Lappajärvelle ja humalluttiin minttulikööristä.
Hän on se, jonka kanssa laitettiin vappuna simaa jemmaan, että saadaan pikkuhiprakat kesällä. Saatiinkin vain hirveät vatsakivut.
Hän on se, joka tietää jokaisen poikaystäväni ja valehteli puolestani sille rannalle jääneelle.
Hän on se, jonka kanssa matkustettiin 16-vuotiaina Amerikkaan kesäksi.
Hän on se, jonka kanssa olen riidellyt vain kerran.
Hän on se, joka taitavana käsityöihmisenä nauroi minun ompeluksilleni.
Hän on se, joka on kutonut rakkaudella liki 600 syto-pipoa viidessä vuodessa, niistä kaksi minulle.
Hän on se, jonka hauska äiti leipoi ihania kakkuja ja jolle jätin salaa poikaystäväviestejä.
Hän on se, jonka isä oli lempeimpiä tuntemiani miehiä ja joka meni pyörällä sairaalaan infarktissa.

Kiitos Anne ystävyydestä.



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko
1 kommentti
Lue lisää

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hyvä ruoka, hyvä seura, parempi mieli

Taas on tullut kristallinkirkkaasti selväksi, että yksin matkustamisessa ehdottomasti tylsintä on ruokailu. Toki voisin mennä Burger Kingiin, mutta haluan syödä hyvin ja täällä se on mahdollista. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Tänään tuli pari kertaa oikein paha mieli siitä, kun huomaa tällaisen keski-ikäisen yksin ruokailevan olevan ravintoloille ei toivottu. Ja ymmärrän sen täysin. Pääsin illalla istumaan suositun italialaisen ravintolan terassille yksin neljän hengen pöytään ja silmien edessä oli koko ajan jonottamassa kahden, kolmen ja neljän hengen seurueita. Oikein tunsin, kuinka tarjoilijaa otti päähän. Toki olisin voinut ottaa pöytääni jonkun pariskunnan, mutta se ei ole täällä tapana. Tilasin nopeasti ja söin nopeasti. Päivällä oli vähän sama juttu. Etsin mukavaa rantaravintolaa syödäkseni vihdoinkin puuhiilillä paistettuja herkkuja. Olipa vaikea saada pöytää. Tarjoilijat katsoivat ohi ja antoivat pöydän tyttöporukoille.  Täällä on ollut pyhäpäivät torstais
Lähetä kommentti
Lue lisää