Perinnönjakoni alkoi

Perintöyhteyshenkilö lisättiin Sunnuntaina 31. maaliskuuta 2019 kello 11.45 (UTC+03). XXXX YYYYY on tällä hetkellä valittu huolehtimaan käyttäjätilistäsi poismenosi jälkeen. Kiittäen  Facebookin turvallisuustiimi Koska elämä on ollut välillä vähän ohuen langan varassa ja koskaan ei tiedä, mitä seuraavalla suojatiellä tapahtuu, päätin aloittaa perinnönjaon. Nimesin tyttäreni Facebookiin perintöyhteyshenkilöksi. Jos ja kun kuolen, hänellä on pääsy minun tiliini ja sen sisältöihin. Ainakin voi sitten merkitä minut kuolleeksi, että ette sitten kukaan enää onnittele seuraavana syntymäpäivänä. Ne tuntuvat aina pahoilta ilmoituksilta. No, olen kyllä testamentannut hänelle myös lompakkoni, tyhjänä.  Tuo Facebookin perintöhenkilön nimeäminen on vain pieni osa seuraavaa urakkaa. Aion nimittäin tehdä digitaalisen testamentin. Olen jo aiemmin miettinyt sitä, mutta nyt aktivoiduin viime viikonlopun digineuvojakurssin ansiosta. Tajusin taas kuinka iso osa elämääni ja sen hallintaa on sähköisissä palveluissa ja kuoltuani kukaan ei tiedä niistä ja osaa lopettaa niitä. Maailmalla on jo tähän sopivia palveluita, mutta Suomessa tällaista palvelua ei ole. Yritimme kyllä kovasti Tuulan kanssa viimeisimmässä työpaikassa kehittää arkistoratkaisua, jonne voisi säilöä sähköiseen muotoon itselle tärkeitä dokumentteja. Olimme oikeassa, mutta ehkä väärässä paikassa, väärään aikaan.  Mitä aioin sitten tallentaa tähän dokumenttiin? Hassua kyllä, ajattelin tallentaa sen koneelleni suojattuna, mutta siihen päästäkseen minun täytyy kertoa sekä koneeni että tiedoston salasana jollekin luottohenkilölle. Nyt kaikkia lähipiirissä jännittää tämä etuoikeus tai taakka. Dokumentin tavoite on kertoa kaikki minusta sähköisessä maailmassa oleva jäämistö. Mihin palveluihin olen kirjautunut, millä tunnuksilla, sähköpostiosoitteet, sähköisten palveluiden tilit, palveluiden veloitukset tai jopa Veikkauksen tilillä oleva 16,40 euroa. Dokumenttiin olisi kyllä hyvä tallentaa myös ei niin digitaalisia asioita, mutta joista perillisillä ei ehkä ole tietoa; tilini ja vakuutukseni eri yhtiöissä, jäsenyydet yhdistyksissä, laajakaista- ym. liittymät, sähkösopimukset ja vaikka kuntosalijäsenyyteni tai joogasalin kortista käyttämättä jääneet käynnit. Toki osa on paperisina sopimuksina, mutta yhä useampi on toimitettu vain sähköisessä muodossa ja on minun meileissäni. Siitä tulikin mieleen, että ne kaikki pitäisi kansioida erikseen. Kuka muuten tietäisi, että tein juuri tänään sopimuksen F-securen kanssa sopimuksen koneeni suojauksesta taas vuodeksi eteenpäin. Näin se on tänä päivänä. Aiemmin mm. ex-anoppini kirjoitti tarkat ohjeet hautajaistensa kulusta ja nyt minä teen ohjeet, miten toimitaan, kun minäkin olen siirtynyt pilvipalveluun. Jännittää nähdä, maksavatko perilliset, kun ilmainen tallennustila siellä tulee täyteen. No, olen minä jättänyt maallisempiakin ohjeita. Jopa lapsenlapsi kysyi sairastuttuani, että mitä kukkia mummin haudalle ei saa sitten viedä. Ksysanteemeja, ettäs tiedätte.  Minulla oli harvinaisen sosiaalinen viikonloppu. Perjantaina oltiin illalla illallistanssiaisissa, jonne sain vihdoin laittaa punaisen, Espanjasta ostamani iltapuvun. Ensin vähän jännitin kysymyksiä, kuka olet ja mitä teet. En ole vielä sinut sen kanssa, että sanon olevani työkyvyttömyyseläkkeellä. Eipä statukseni onneksi ketään kiinnostunut ja vietimme varsin mukavan illan uusiin ihmisiin tutustuen. Lauantain ja sunnuntain istuin Sydänliiton digineuvojakoulutuksessa ja taisin olla siellä toiseksi nuorin. Ilokseni sinne saapui yksi tuttu pariskunta, johon tutustuimme vuonna 2006 Ischglin laskettelureissulla ja myöhemmin polut ristesivät työelämässä. Maailma on pieni ja Suomi klubi.  En kyllä tiedä jäikö kurssista mitään uutta opittavaa. Nyt pitäisi sitten ilmoittautua neuvontatilaisuuksiin opastajiksi, joita järjestetään sairaaloissa ja tapahtumissa. Senioreilla on kuitenkin sairauksiin katsomatta kova tarve opastukselle digitaalisella matkallaan. Viikonlopun päätteeksi olimme vielä keilaamassa ystäväporukan kanssa ja minun ylitaipuisilla peukuilla se ei sujunut kovin loistokkaasti, mutta oli kivaa ja en ole onneksi enää kilpailuhenkinen. Keilailun jälkeen siirryimme meille syömään ja kuten voi arvata tämän ikäisten kokoontuessa, innostuimme ensin esittelemään parhaimmat vinkkimme ja apuvälineemme kroppamme vetreyttämiseksi.  Nyt jatkan toista projektia. Piti eilen ostaa ulkoinen cd-asema, että saan siirrettyä CD-levyille tallennetut kuvat ulkoiselle kovalevylle ja pilveen. Hidasta puuhaa, kun syöksyy ihaniin muistoihin vuosien varrelta.