Hauskaa ja huoletonta

Ai, kun ihania! Iloista porukkaa, ihania muistoja.

Ai, ihania. Mikä porukka ja taas niin iloista sakkia.

Nämä olivat ystäväni kommentit, kun laitoin hänelle muutamia kuvamuistoja vuosien varrelta. Ne saivat minut havahtumaan, että eikö meillä enää ole hauskaa. Ja oli pakko todeta, että hauskojen ja huolettomien aikojen jälkeen on tullut aika, jolloin on pääsääntöisesti tyyntä ja rauhaisaa. Olemme onnellisia siitä, kun ei tapahdu mitään, koska tapahtumat ovat useammin jotain ikävää.

Minä olen viime aikoina käynyt läpi paljon valokuviamme, kun havahduin siihen, että dc-levyt eivät ehkä olekaan paras tapa säilyttää rakkaita muistoja. Taloudessamme on enää yksi, vanha kannettava, jossa on cd-asema. Olenkin nyt siirtämässä kaikki kuvat niiltä pilveen ja kiinteään muistiin. Näihin kuviin ja muistoihin uppoutuessa olen täysin samaa mieltä ystäväni kanssa. Ainakin kuvissa elämä on niin täynnä hyvää energiaa ja elämässä oli paljon tapahtumia yhdessä perheen ja ystävien kanssa.

Olemme aina matkustelleet paljon ja teemme niin edelleen. Mikä sitten on muuttunut? Ennen reissasimme paljon erilaisten porukoiden kanssa. Meillä oli pari kolme yhteisöä, joiden kanssa tehtiin vuosittain reissu ulkomaille tai oli kansainvälisiä tapaamisia eri puolilla Eurooppaa. Matkustimme myös enemmän perheen ja ystäväperheiden kanssa. Lasten kanssa käytiin pari kolme kertaa vuodessa Lapissa ja toivottavasti he muistavat muutakin kuin murtomaahiihdon 27 asteen pakkasessa.

Äkäslompolo 1993

Taitaa nykyään juhliakin olla vähemmän. Ennen oli lasten synttäreitä, rippijuhlia ja ylppäreitä. Nyt olen onnellinen kaikista juhlista, jotka saan aikaiseksi järkätä. Joka kerta mietin, että juhlia ei ole koskaan liikaa ja niitä on mukava viettää ja järjestää. Ehkä eniten pidämme rapujuhlia. Elämän myötä ovat myös ystävyydet muuttuneet, kuten kuuluukin. Osa on valitettavasti jäänyt tiettyyn elämänvaiheeseen, mikä on ihan luonnollista. Onneksi elämään on asettunut aikuisiällä myös uusia ystäviä. Arvostan jokaista tosi paljon.

Myös työelämä on aikoinaan tarjonnut paljon mukavia juhlia ja tapahtumia. Miten kovasti edelleen kaipaan hyviä seminaareja, vetäytymisiä ja suunnittelupäiviä. Voitteko kuvitella, että ikävöin jopa palavereja. En ehkä niiden päivittäistä määrää, mutta sosiaalisuutta ja energiaa. Pakko kertoa juttu tuosta seminaarista. Siskonpoika ehkä syystäkin sekoitti sanat seminaari ja krapula ja kysyi kerran yhdeltä sukulaiselta vauhdikkaiden juhlien jälkeen: "Onko sulla seminaari?". Sen jälkeen meidän suvussa on aina juhlien jälkeen kysytty noin.

Tämä kirjoitus on kyllä vähän kuin mielensäpahoittajan 'ennen kaikki oli paremmin'. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että olen elänyt niin hienon elämän ja tällainen laskeutuminen seesteisempään elämänmenoon kuuluu elämään. Saan edelleen matkustella, kulkea siivellä monessa mukavassa iltamenossa ja tapailla upeita ystäviäni. On oma valinta reissata enemmän pariskuntana tai yksin. Minusta on myös tullut mukavuudenhaluinen. Tarvitsen enemmän omaa aikaa rauhoittua, olen entistä huonompi valvomaan ja hyvä sänky on must. Siskonpetien aika taitaa olla ohi. Tai ainakin pakataan Tempur-tyynyt mukaan.