Siirry pääsisältöön
Barcelonan aurinko on nyt jäänyt taakse, mutta kyllä sen säteillä jaksaa taas muutaman räntäsateen. Reissu meni loistavasti ja kiinnostavia kohteita jäi vielä seuraavaan kertaan. Saldona on kahdeksan kirkkoa, pari taidenäyttelyä ja hyvää ruokaa. Viime aikoina on paljon puhuttu turistien liiallisesta määrästä mm. Barcelonassa. Nyt oli vielä low season, jos sellaista on siellä koskaan, mutta aasialaisia turisteja oli varmaan tuhansia.
Erityisen vaikuttunut olin Meren katedraalin, Santa Maria del Mar, kirkosta. Vaikka se onkin pääosissa kuvitteellisissa 1300-luvulta kertovissa Falconesin kirjoissa, tuntui se niin todelliselta. Etsin kovasti sitä päähenkilölle hymyilevää Neitsyt Mariaa. Helmetin lukuhaasteessa on yksi kohta: Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisin halunnut elää. Voisiko se olla 1300-luvun Katalonia? Ehkä kurkistus riittää, koska naisen elämä oli tuolloin aika ankeaa miesten, uskonnon, kulkutautien ja väkivaltaisuuksien armoilla. 
Kävin vihdoin myös Sagrada Familiassa ja turvatarkastukset olivat melkein tiukemmat kuin lentokentällä. Olin kirkosta positiivisesti yllättynyt. Gaudilla ja Alvar Aallolla on sama hieno taito leikkiä luonnonvalolla. Tosin Alvarin tyyli on vähän pelkistetympi.

Juttelin perjantaina ystäväni kanssa yksin matkustamisestani. Minulle se on kuntoni takia vapauttavaa. Voin liikkua oman kuntoni sallimissa rajoissa ja muuttaa tarvittaessa suunnitelmia. Kärsin edelleen siitä, että seurassa kävellessä joudun pysähtelemään hengästymisen vuoksi ja yritän piilotella sitä. Barcelonassa tuli käveltyä koko päivä ja iltaisin olin jo aika väsynyt. En olisi jaksanut lähteä illalla minnekään hotellia kauemmas syömään. Onneksi hotelli oli La Ramblasilla ja hotellin ravintolasta oli isot ikkunat tärkeimmän turistikadun vilinään.  

Kukkahattutäti pääsi taas ihmettelemään nykypäivän trendejä kuntosalilla. Sekä Heinolan että Helsingin saleilta löytyy yksi sama ilmiö; pelkkiä pakaroita treenaavia parikymppisiä nuoria naisia. Heille on jopa oma ryhmäliikunta Bootylicious. Viimeksi treenattu kroppa oli ihanne 70-luvun lopussa, kun valkokankaan valtasi Bo Derek - 10 - nainen kuin unelma. Silloinen poikaystäväni ei ollut lihaksikkaiden naisten ystävä. Hän ei olisi halunnut minun pelaavan lentistä, kun siinä kehittyi reisilihakset. Ehkä tästä johtuen hänestä tuli entinen poikaystävä. Treenaaminen on aina positiivista, mutta tuo pelkkä pepputreeni on säälittävän yksipuolista. Nimimerkki: Minäkö kateellinen?
Peppu pyöreäksi - opas täydelliseen takamukseen. 
15 minuutin pepputreeni kotiin. 
Kolme parasta liikettä pepulle. 
Peppujumppa aiheutti ryntäyksen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...

Sairaalamatkailua

Olipa reissu. Ajelin maanantaina Seinäjoelle äitini luo. Meillä oli mukavia suunnitelmia ajanvietteeksi, mutta osittain ne raukesivat, kun löysin itseni Keskussairaalan päivystyksestä. Edellisenä iltana alkoi koko vatsaa polttelemaan ja epäilin jo syöneeni siskotreffeillä ihanassa konditoriossa liikaa kakkua. Kipu jatkui koko yön ja lopulta se parkkeerasi alavatsan oikealle puolelle. Yöllä valvoessa googlailin oireet, paikalliset hoitolaitokset ja mietin, että kutsutaankohan tällaisissa tilanteissa yleensä ambulanssi. Aina sitä jotenkin yrittää sinnitellä ja tulee vähäteltyä oireitaan.  Soitin kiirepäivystykseen ja ulkopaikkakuntalaisena sain kutsun tulla suoraan päivystykseen. Siellä pääsin heti tutkimuksiin. Olin varautunut Meilahden päivystyksen kaltaisiin ruuhkiin ja pitkiin odotusaikoihin, mutta olinkin aamusella hetken ainoa asiakas. Lääkäri epäili vahvasti umpisuolen tulehdusta ja lähetti minut päivystysosastolle odottamaan leikkausta. Se tehtiin päiväleikkausten jälk...