Viihdyn elämässäni

Olen monta päivää aikonut kirjoittaa päivityksen ja sopivia aiheitakin on vilistänyt päässä. Nyt sitten skippasin aamujoogan ja päätin tarttua toimeen. Ja mitä, pää lyö ihan tyhjää. Tuntuu, että minulle ei ole tapahtunut mitään merkittävää ja ei ole käsillä mitään elämää suurempaa oivallusta. Tällaista se eläkeläisen arki taitaa ollakin. Viihdyn nyt elämässäni.

Oli kiva aloittaa tammikuu, kun kalenteri ammotti tyhjyyttään. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun se ei edes ahdistanut. Päivä kerrallaan sinne on täyttynyt tekemistä. Minulla on periaate, että joka päivä on ohjelmassa jotain mukavaa ja mielellään sosiaalista ja/tai kuntoa kohottavaa. Nämä yhdessä toteutuivatkin maanantaina, kun olin ystäväni kanssa vesijuoksemassa. Aika kului siivillä höpöttäessä ja hitaampia mummoja ohitellen. Olemme molemmat entisiä suorittajia ja ehkä hiukan kilpailuhenkisiä. Vesijuoksussakaan ei voi jäädä jonon jatkoksi. Tarinaa riitti vielä pari tuntia kahvilassakin. Vesijuoksu on minulle ihan huippua, koska saan sillä liikaa kertynyttä nestettä liikkeelle.

Ainoa huolenaihe tällä hetkellä on terveys. Olo on vieläkin vähän puolikuntoinen, väsynyt ja yskivä. Tosin en ole ainoa, jolla on todella pitkäkestoinen flunssa päällä. Eilen yritin upottaa taudin rippeitä avantoon. Se ei ole ehkä sydänlääkärin suosituksen mukaista, mutta lempeät löylyt savusaunoissa, pari kastautumista mereen ja jälkihien kuivatus kahvilassa ystävän kanssa on superrentouttavaa.

Sydänasiat ovat tällä viikolla olleet muutenkin pinnalla. Vapaaehtoistyöni sai ehkä ensimmäisen lähtölaukauksen. Kävin Sydänliiton Etelä-Suomen piirin ja Helsingin sydänyhdistyksessä juttelemassa eri vaihtoehdoista. Tarvetta on kovasti sydändigineuvojalle ja vaikka yhdistyksen sivujen päivittäjälle. Olen myös ilmoittautunut heidän kokemusasiantuntijan koulutukseensa. Digineuvojan koulutusviikonloppu on tulossa maaliskuun lopussa. Minulle ihan passeleita hommia ja uskon kontaktin poikivan muitakin digitaalisuuteen liittyviä kehitysjuttuja.

Aloitin tiistaina kuukauden kestävän Astetta ihanamman joogahaasteen, joka toimii verkossa. Joka viikko tulee uusi luento, meditaatio ja aamu- ja iltajoogaharjoitus. Oikein lempeää ja kevyttä. Olen päättänyt tehdäkin tammikuussa enemmän joogaa, mutta toistaiseksi se on jäänyt pariin kertaan. Heinolan eksoottisessa Kunto-Pantterissa olen sen sijaan käynyt ahkerasti. Silti puntari näyttää huolestuttavia lukemia.

Osallistun tänä vuonna Helmetin lukuhaasteeseen, jonka ideana on tutustua 50 uuteen tapaan lukea kirjallisuutta. Pitää lukea kirja, jossa esimerkiksi runo on kirjassa tärkeässä roolissa tai kirja liittyy johonkin peliin. Uskon, että se innostaa tarttumaan kirjoihin, joita ei muuten tulisi luettua. Yhden kirjan piti olla kielletty jossain maassa ja aviomies keksi kirjahyllystä kirjan, joka kertoi Neuvostoliittoon viedyn poliittisen vangin tarinan vuosilta 1944-1953. Olin sen kyllä lukenut joskus nuorena, mutta se oli edelleen yhtä järkyttävä. Osan kirjoista kuuntelen äänikirjana, kun otin Bookbeatin käyttöön. Nyt kuuntelen Risto Siilasmaan kirjaa. Mielenkiintoinen sekin. Kovasti mietin sitä kuunnellessa kaikkia Nokian tarinaa livenä eläneitä tuttuja. Itsekin olin kerran hyvin lähellä työpaikkaa työfysioterapeuttina Nokian Salon tehtaalla. Vatsassa jo kasvava tytär esti sen urapolun ja hyvä niin.

Kohta kiidän lounaalla ex-työkaverin kanssa, jonka seuraa olen jo ehtinyt kaivatakin. Sitten on illalla kiinnostava illallinen, jossa on taas mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin. Huomenna lähdetään miehen kanssa käymään Tallinnassa ja yövytään tällä kertaa vanhassa kaupungissa. Ehkä käyn Kumussa, jos olisi kiinnostavampaa modernia taidetta kuin Tukholman vastaavassa. Pakko muuten kehua uutta kirjastoamme, Oodia. Hienoa arkkitehtuuria, jonka kaupunkilaiset olivat jo ottaneet omaksi olohuoneekseen. Ehkä minäkin kirjoita seuraavan päivitykseni siellä.