Ennen tämä oli tyypillisin kommentti, kun oltiin viihteellä. Nyt kysyin tätä aamulla vesijuoksussa. Menin tällä kertaa juoksemaan yksin ja ilahduin, kun tapasin siellä tutun pariskunnan. 40 minuuttia kului kuin siivillä. Vesijuoksu on supertehokasta (350 kcal 40 minuutissa), mutta myös supertylsää, kun en jaksaisi olla niin pitkään vain omien ajatusten kanssa. Mäkelänrinteessä oli aamupäivän hetkenä valehtelematta 50 henkilöä juoksemassa yhtä aikaa. Tosi hieno juttu. Tuli niin hyvä fiilis siitä, että ihmiset reippailevat. Se on paras panostus omaan terveyteen.
Aloitin aamun pienellä ohjatulla meditaatiolla, joka meni ihan läskiksi. Ohjauksessa pyydettiin palauttamaan mieleen joku juuri ollut hetki tai tapahtuma. Sitä piti 'maistella' ja miettiä sen esiin nostamia tunteita. Sitten siitä päästettiin irti. No, minä en ollut aamulla tehnyt muuta kuin täyttänyt pyykkikoneen. Nyt on siitäkin päästy henkisesti irti ja ladattu uusi koneellinen. Tämä lyhyt meditaatiohetki olisi kyllä sopinut erinomaisen hyvin pieneksi breikiksi kesken työpäivän.
Eilen sain päätökseen hienon, koskettavan kirjan; Alex Schulmanin Unohda minut. Se kertoo pojan ja alkoholisoituneen äidin tarinan, todellisen. Puoleen väliin saakka olin närkästynyt ja kauhistunut äidin tekemisistä ja siitä, miten hän kohteli poikaansa. Sitten avautui uusi näkökulma, että äitikin oli vain sukupolvien ketjun osanen. Hänen isänsä oli käytännössä hylännyt hänet jo hyvin nuorena ja tuo hylkäämisen tunne vei hänet alkoholismiin. Poika oli äidille hänelle rakas, mutta oli helpompi hylätä kuin tulla hylätyksi. Unohda minut, halusi äiti. Tämäkin kirja muistutti, että asiat eivät ole mustavalkoisia tai sellaisia, miltä ne ensin näyttävät.
Aloitin aamun pienellä ohjatulla meditaatiolla, joka meni ihan läskiksi. Ohjauksessa pyydettiin palauttamaan mieleen joku juuri ollut hetki tai tapahtuma. Sitä piti 'maistella' ja miettiä sen esiin nostamia tunteita. Sitten siitä päästettiin irti. No, minä en ollut aamulla tehnyt muuta kuin täyttänyt pyykkikoneen. Nyt on siitäkin päästy henkisesti irti ja ladattu uusi koneellinen. Tämä lyhyt meditaatiohetki olisi kyllä sopinut erinomaisen hyvin pieneksi breikiksi kesken työpäivän.
Eilen sain päätökseen hienon, koskettavan kirjan; Alex Schulmanin Unohda minut. Se kertoo pojan ja alkoholisoituneen äidin tarinan, todellisen. Puoleen väliin saakka olin närkästynyt ja kauhistunut äidin tekemisistä ja siitä, miten hän kohteli poikaansa. Sitten avautui uusi näkökulma, että äitikin oli vain sukupolvien ketjun osanen. Hänen isänsä oli käytännössä hylännyt hänet jo hyvin nuorena ja tuo hylkäämisen tunne vei hänet alkoholismiin. Poika oli äidille hänelle rakas, mutta oli helpompi hylätä kuin tulla hylätyksi. Unohda minut, halusi äiti. Tämäkin kirja muistutti, että asiat eivät ole mustavalkoisia tai sellaisia, miltä ne ensin näyttävät.
Kommentit
Lähetä kommentti