Siirry pääsisältöön

Elämän kynnyksellä

2.1.1975
Kävin läpi vanhoja valokuvia ja tämä valokuva pomppasi esiin minulle hyvin tärkeänä. Muistan kuvan ottamisen erityisen hyvin. Päällä oli joulupukilta saatu Wranglerin hieno haalari, joka ensi kesänä olisi hyvin muodikas. Haalarin alla oli vielä vaaleansininen neule, koska minä palelin jo silloin. Hiukset on todennäköisesti kiharrettu lämpörullilla lauantaisaunan jälkeen ja ehkä  Mary Quantin meikkejä sivellessä kuuntelin Nuorten sävellahjaa.

Olen lähdössä edelleen hyvän ystäväni Annen kanssa Lapuan nuorisoseuran talolle, joka oli meidän vakiopaikka viikonloppuisin. Noin 30 kilometrin matka tehtiin tietenkin liftaten, kuten meillä oli tapana. Edessä oli monella tapaa hyvin merkittävä ilta. Ensinnäkin täyttäisin vuorokauden vaihtuessa 16 vuotta ja illan bändi oli Hurriganes. Lisäksi perillä odotti uuden karhea poikaystävä Heikki.
Minä juhlimassa 200-vuotiasta Amerikkaa
Tuosta vuodesta kehkeytyi monella tapaa erityinen. Seuraavassa kuussa Heikki vaihtui Markkuun, jonka kanssa seurustelin reilut kaksi vuotta eli vakiinnuin ensimmäisen kerran oikein kunnolla.  Kesäksi matkustin Annen kanssa Minnesotaan sukulaisten luo ja suhdetta hoidettiin suudelmin suljetuilla kirjeillä. Kesä vietettiin pääosin mökillä, jonka naapurustossa oli paljon nuoria. Päivät temppuiltiin vesisuksilla ja illalla paistettiin vaahtokarkkeja rannalla. Vasta jälkikäteen tajusin, että kerran pidin siellä huumeita taskussani, kun yhden pojan vanhemmat tulivat sinne ja minä sinisilmäisenä suomalaisena piilotin pussin. En ollut varmaan kuullutkaan silloin huumeista. Sinä kesä Amerikka juhli 200. itsenäisyyspäivää ja minä laitoin oheisen kuvan albumiin kuvatekstillä 'Minä 200-vuotispäivänä'.
Tuolloin vielä pomppu nousi
Kotiin palattiin reidet vesihiihdosta kasvaneina ja muutenkin hiukan tuhdimpana johtuen nautituista browneista ja jäätelögalloneista. Kesän aikana olin innostunut lentopallosta ja kotiin palattuani hakeuduin Seinäjoen Maila-Jussien harjoituksiin. Siitä alkoikin liki parikymmentä vuotta kestänyt rakkaus lajiin. Se on kyllä antanut ihan valtavasti ystävyyttä ja kokemuksia.

Mitä sitä nyt kertoisi 16-vuotiaalle itselleen? Ihan sama mitä, koska silloin vanhempien neuvot kaikuivat tyhjille seinille ja elämä oli vain niin ihanaa ja vaivatonta. Elämä oli edessä ja kaikki oli mahdollista.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...
1 kommentti
Lue lisää

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Vihdoinkin hyviäkin uutisia

Lääkäri soitti aamulla eilisistä labroista ja hoito näyttää jo vaikuttaneen positiivisesti arvoihin ja hoitoja jatketaan huomenna suunnitelman mukaan.  Olen henkisesti varautunut, että helppoa ei tule olemaan jatkossakaan. Nyt kuitenkin tietää, että eteenpäin mennään. Nyt keskityn leffaan What Maisie Knew hyvien karkkien kera. 
7 kommenttia
Lue lisää