|
2.1.1975 |
Kävin läpi vanhoja valokuvia ja tämä valokuva pomppasi esiin minulle hyvin tärkeänä. Muistan kuvan ottamisen erityisen hyvin. Päällä oli joulupukilta saatu Wranglerin hieno haalari, joka ensi kesänä olisi hyvin muodikas. Haalarin alla oli vielä vaaleansininen neule, koska minä palelin jo silloin. Hiukset on todennäköisesti kiharrettu lämpörullilla lauantaisaunan jälkeen ja ehkä Mary Quantin meikkejä sivellessä kuuntelin Nuorten sävellahjaa.
Olen lähdössä edelleen hyvän ystäväni Annen kanssa Lapuan nuorisoseuran talolle, joka oli meidän vakiopaikka viikonloppuisin. Noin 30 kilometrin matka tehtiin tietenkin liftaten, kuten meillä oli tapana. Edessä oli monella tapaa hyvin merkittävä ilta. Ensinnäkin täyttäisin vuorokauden vaihtuessa 16 vuotta ja illan bändi oli Hurriganes. Lisäksi perillä odotti uuden karhea poikaystävä Heikki.
|
Minä juhlimassa 200-vuotiasta Amerikkaa |
Tuosta vuodesta kehkeytyi monella tapaa erityinen. Seuraavassa kuussa Heikki vaihtui Markkuun, jonka kanssa seurustelin reilut kaksi vuotta eli vakiinnuin ensimmäisen kerran oikein kunnolla. Kesäksi matkustin Annen kanssa Minnesotaan sukulaisten luo ja suhdetta hoidettiin suudelmin suljetuilla kirjeillä. Kesä vietettiin pääosin mökillä, jonka naapurustossa oli paljon nuoria. Päivät temppuiltiin vesisuksilla ja illalla paistettiin vaahtokarkkeja rannalla. Vasta jälkikäteen tajusin, että kerran pidin siellä huumeita taskussani, kun yhden pojan vanhemmat tulivat sinne ja minä sinisilmäisenä suomalaisena piilotin pussin. En ollut varmaan kuullutkaan silloin huumeista. Sinä kesä Amerikka juhli 200. itsenäisyyspäivää ja minä laitoin oheisen kuvan albumiin kuvatekstillä 'Minä 200-vuotispäivänä'.
|
Tuolloin vielä pomppu nousi |
Kotiin palattiin reidet vesihiihdosta kasvaneina ja muutenkin hiukan tuhdimpana johtuen nautituista browneista ja jäätelögalloneista. Kesän aikana olin innostunut lentopallosta ja kotiin palattuani hakeuduin Seinäjoen Maila-Jussien harjoituksiin. Siitä alkoikin liki parikymmentä vuotta kestänyt rakkaus lajiin. Se on kyllä antanut ihan valtavasti ystävyyttä ja kokemuksia.
Mitä sitä nyt kertoisi 16-vuotiaalle itselleen? Ihan sama mitä, koska silloin vanhempien neuvot kaikuivat tyhjille seinille ja elämä oli vain niin ihanaa ja vaivatonta. Elämä oli edessä ja kaikki oli mahdollista.
Kommentit
Lähetä kommentti