Siirry pääsisältöön

Hyvää hääpäivää meille!

Ei tarvitse
Sinun ei tarvitse kertoa minulle kuinka suuresti minua rakastat, jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi, kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan.
Sinun ei tarvitse myöskään kertoa, että olen sydämesi valittu, jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta etsiä minun silmäni, ja jäädä niihin kiinni.
Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin, kun en itsekään itseäni ymmärrä, ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin, kun itse itsellenikin olen sietämätön, en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.
Sinun ei tarvitse kertoa minulle, kuinka suuresti minua rakastat, mutta kerro Rakkaani silti. Kerro usein, jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen, mitä vapiseva sydämeni jo tietää.
Löydetty tanskalaisen linnan entisöinnin yhteydessä sakastin seinätiilten välistä - muurattu 1642.

Tänään voi vähän hempeillä, koska on 24. hääpäivämme. Kesällä 2013 en ollut ihan varma tämän päivän koittamisesta. Silloin tavoitteena oli juhlia edes 20. hääpäivää. Erityisen arvokkaaksi tämän päivän tekee tieto ja kokemus siitä, mitä vuodet ovat vaatineet.

Vietämme hääpäivää mökillä ja kävin juuri kuntosalilla, että pysyn vielä tulevatkin vuodet hyvässä iskussa. Iltapäivällä menemme katsomaan Juice-leffan. Sitten saunomme ja syömme rapuja. Ihanan leppoisaa. Samanlainen rauhallinen meininki oli täällä joulun ajan. Meitä oli koolla kuusi aikuista. Rytmi oli rento; nukkumista, syömistä ja pelaamista.

Olen ollut edelleen flunssan jälkimainingeissa ja vasta Tapaninpäivänä uskaltauduin ensimmäisen kerran kuukauteen kuntosalille. Sain yhdeltä tyttäreltä joululahjaksi Manuka hunajaa, jonka pitäisi sisältää paljon antioksidantteja. Katsotaan, miten toimii yhdessä tyrnimehun, inkiväärishotin, Floridixin ja kunnonkohotuksen kanssa.
Olen lukenut ja kuunnellut paljon kirjoja joulun aikaan. Helmetin lukuryhmässä tosin kyseenalaistettiin, että onko se oikeaa 'lukemista', jos kuuntelee tai lukee kirjan e-kirjana. Maailman muuttuu ja tarinat saavat vain uusia formaatteja. Tykkään kuunnella äänikirjoja autolla ajaessa, koiralenkillä tai laittaessa ruokaa.

Tänään sain päätökseen Michelle Obaman äänikirjan, joka kesti huimat 18 tuntia, laatua joka minuutti. Se oli todella mielenkiintoinen ja toi esille useita eri näkökulmia amerikkalaisesta elämästä. En usko, että Melanie Trump pääsee lähellekään Michellen ponnisteluita hyödyntää ensimmäisen naisen asemaa erityisesti lasten ja nuorten asioiden edistäjänä. Yksi hienoimmista oli hänen ponnistelunsa lasten ylipainon vähentämiseksi, vaikka vastassa olivat kaikki ruokajätit.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan