Siirry pääsisältöön

Uusi sivu kirjasta


Täällä minä nyt sitten olen, Espanjassa. Saavuin eilen sateiseen Malagaan. Aamulla oli lähtö kukonlaulun aikaan ja olin hotellissa jo puolen päivän aikaan. Hotellini tai apartomentokseni on superpieni, mutta moderni, vanhan kaupungin ytimessä. Tutustuin kaupunkiin pari tuntia melko rankassa vesisateessa ja olin vähän onneton, kun vihdoin pääsin huoneeseeni. Olin väsynyt, läpimärkä ja jotenkin onneton. Taisin päästää kunnon ikäväitkut aviomiehelle puhelimessa. Kuukausin yksin tuntui eilen hiukan huonolta idealta. Tänään tuli jo onneksi auringon ja levon myötä ihan uudet ajatukset.

Jo lähtö oli yllättävän jännittävää ja haikeaa. En muista, että edes kantasolusiirtoon lähtö olisi ollut näin vaikeaa. En edes muista sitä niin jännittäneeni, vaikka silloin kyse oli elämästä. Ehkä olen kiireen karistessa löytänyt taas aidot tunteet. Aviomiestä taisi jopa huvittaa, kun sunnuntaina ripustauduin nyyhkyttäen koiran kaulaan, joka oli kyllä kiinnostuneempi ruuasta kuin minusta. Valmistautuminenkin sujui hiukan kärsimättömällä mielellä, kun taisin vain jännittää.

Mietin, että miksi lähtö otti niin koville. Ja lopputuloksena päädyin ihmisiin, läheisiin ja ystäviin, vaikka kaikki ovat whatsuppin ja skypen päässä. Olen reilut kaksi viikkoa käytännössä ihan yksin ja jutustelu on ainakin toistaiseksi sujunut tarjoilijan tai leipomon myyjän kanssa. Vaikka oli Hyksissä erityksessä kolme viikkoa, pystyivät läheiset vierailemaan ja olivat näkömatkan päässä. Pitääkö lähteä yli 4000 kilometrin päähän, että ymmärtää läheisten arvon? Rakkaat tyttäret olivat tehneet minulle ikävä-kassin, jota en ole vielä uskaltanut avata, koska se on liian tunteikasta. Meillä on aina kutsuttu itsensä ylittäneitä Raija-Reippaiksi ja nyt minä olen heidän mielestään sellainen.

Koen, että tämä reissu on jokin taitekohta elämässäni. Suljen jonkun oven ja avaan seuraavan. Uudet sivut, uudet kujeet. On viiden kuuden vuoden aika ennen tätä, joka sisälsi paljon taistelua, toivoa ja tunteita. Nyt alkaa toivottavasti uusi, seesteinen js ihan erilainen jakso elämässä. Ja sehän vasta onkin jännittävää.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.