Uusi sivu kirjasta

Täällä minä nyt sitten olen, Espanjassa. Saavuin eilen sateiseen Malagaan. Aamulla oli lähtö kukonlaulun aikaan ja olin hotellissa jo puolen päivän aikaan. Hotellini tai apartomentokseni on superpieni, mutta moderni, vanhan kaupungin ytimessä. Tutustuin kaupunkiin pari tuntia melko rankassa vesisateessa ja olin vähän onneton, kun vihdoin pääsin huoneeseeni. Olin väsynyt, läpimärkä ja jotenkin onneton. Taisin päästää kunnon ikäväitkut aviomiehelle puhelimessa. Kuukausin yksin tuntui eilen hiukan huonolta idealta. Tänään tuli jo onneksi auringon ja levon myötä ihan uudet ajatukset.

Jo lähtö oli yllättävän jännittävää ja haikeaa. En muista, että edes kantasolusiirtoon lähtö olisi ollut näin vaikeaa. En edes muista sitä niin jännittäneeni, vaikka silloin kyse oli elämästä. Ehkä olen kiireen karistessa löytänyt taas aidot tunteet. Aviomiestä taisi jopa huvittaa, kun sunnuntaina ripustauduin nyyhkyttäen koiran kaulaan, joka oli kyllä kiinnostuneempi ruuasta kuin minusta. Valmistautuminenkin sujui hiukan kärsimättömällä mielellä, kun taisin vain jännittää.

Mietin, että miksi lähtö otti niin koville. Ja lopputuloksena päädyin ihmisiin, läheisiin ja ystäviin, vaikka kaikki ovat whatsuppin ja skypen päässä. Olen reilut kaksi viikkoa käytännössä ihan yksin ja jutustelu on ainakin toistaiseksi sujunut tarjoilijan tai leipomon myyjän kanssa. Vaikka oli Hyksissä erityksessä kolme viikkoa, pystyivät läheiset vierailemaan ja olivat näkömatkan päässä. Pitääkö lähteä yli 4000 kilometrin päähän, että ymmärtää läheisten arvon? Rakkaat tyttäret olivat tehneet minulle ikävä-kassin, jota en ole vielä uskaltanut avata, koska se on liian tunteikasta. Meillä on aina kutsuttu itsensä ylittäneitä Raija-Reippaiksi ja nyt minä olen heidän mielestään sellainen.

Koen, että tämä reissu on jokin taitekohta elämässäni. Suljen jonkun oven ja avaan seuraavan. Uudet sivut, uudet kujeet. On viiden kuuden vuoden aika ennen tätä, joka sisälsi paljon taistelua, toivoa ja tunteita. Nyt alkaa toivottavasti uusi, seesteinen js ihan erilainen jakso elämässä. Ja sehän vasta onkin jännittävää.