Onko tämä edes reilua?

Elämä on tällä hetkellä varsin mukavaa. Tosin eilen illalla alkanut flunssainen olo sekoittaa hiukan pakkaa. Olen päässyt työstä irtautumisen ahdistuksesta ja nautin kovasti jokaisesta päivästä. Saan toteuttaa syksyn tavoitettani eli teen kaikkea itselle hyvää. On hienoa, kun voi päiväsaikaan käydä salilla, vesijuoksemassa ja joogassa. Lisäksi on hienoa tehdä koiran kanssa lenkkejä ruskan sävyttämissä maisemissa. Sitten olen aktivoitunut kulttuurin kuluttajana ja tällä viikollakin on tiedossa pari kiinnostavaa teatteria. Viime viikolla olimme miehen kanssa Anssi Kelan konsertissa ja oli kyllä ihan huippu.

Totesimme juuri myös eläkkeelle jääneen ystävän kanssa, että onkohan tämä edes reilua. En tiedä. Hyvinä päivinä tunnen itseni vähän rintamakarkulaiseksi, mutta huonompina päivinä ymmärrän, että on ihan ok olla eläkkeellä. Eikä enää ole sellaista painetta, että täytyy olla edelleen yhteiskunnalle jotenkin hyödyllinen. Tälle päivälle riittää, että toimin naapurin suloinen villakoiran puppysitterina.

Espanjan matka lähestyy kovaa vauhtia ja viimeisen viikon majoitus on vielä etsimättä. Nuorin tyttäreni tulee silloin sinne ja on kivaa saada seuraa. Tein kyllä sujuvasti espanjankielisestä verkkopalvelusta lipun Unicajan korismatsiin. Muutama asia mietityttää etukäteen. Ensimmäinen ja suurin on tietenkin terveys. Mistä saan apua, jos jotain tapahtuu. Toinen juttu on sitten pelko, että tunnen oloni kovin yksinäiseksi ja kaipaan perhettä.