Irti

Seisoin mökillä rannassa ja heittelin koiralle tennispalloa veteen noudettavaksi. Huomasin, kun taivaalta leijaili kevyesti kauniin punaisia haavan lehtiä. Ajattelin, että niidenkin oli aika päästää irti, että voivat taas keväällä kasvaa uudelleen. Samaa ajattelen itsestäni. On aika päästää irti työelämästä ja sairaudesta. Aiemmin ajattelin, että minun pitää tulla sinuiksi sen kanssa, että olen menettänyt osan terveyttäni. Nyt haluan ajatella, että olen terve ja päästän irti sairaan roolista huolimatta pysyvistä diagnooseistani. Minulle terveys on nyt sitä, että en ole flunssassa, päänsärky ei vaivaa ja selkäni on hyvässä kunnossa. Olen terve, hyväkuntoinen ja -vointinen. Se on tavoitteeni.

Eilen olin kiropraktikolla vuosihuollossa ja sain taas runkoni kuntoon. Selkä ja niska olivat ihan notkeat aamuun joogassa. Kyllä lämmitti mieltä, kun eilen menin kiropraktikko Jussi Jaakonmäen vastaanotolle ja hän kahmaisi minut heti lämpimään halaukseen. Hän oli ollut niin huolissaan, kun viimeksi nähdessämme olin vasta menossa kantasolusiirtoon. Hyvä, ettei ollut tarkkaillut jo kuolinilmoituksia. Mutkikas selkäni on saanut häneltä avun jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Ja taas hän sai ihmepenkeissään kaularangan ja lantion kivuttomasti liikkeelle. Keho on kyllä ihmeellinen kokonaisuus. Kuvassa on yksi neljästä penkistä ja tässä paukautetaan lantio ja rintaranka irtonaisiksi. Pauke kuuluu penkistä, ei minusta.

Kuva: kiropraktikkojussijaakonmaki.fi

Espanjan reissun valmistelut alkavat olla loppusuoralla ja pikkuisen alkavat perhoset jo lepattaa vatsassa. En tiedä, mistä ja milloin minulle tuli toive, että haluan viettää koko marraskuun jossain valoisammassa paikassa. Paikaksi valikoitui Aurinkorannikko, jossa en ole edes käynyt koskaan, vaikka muuten Espanja on hyvinkin tuttu. Niin sitten eläkepäätöksen tultua ostin yhden hengen menopaluu-lipun ja aloitin majapaikkojen bongauksen. Se onkin ollut työlästä, kun ei tunne yli 60 kilometrin rannikkoa ollenkaan. Ensin ajattelin olla Fuengirolassa koko kuukauden ja vuokrata sieltä asunnon. Lukuisten nettisurfailujen jälkeen päädyin kuitenkin toisenlaiseen ratkaisuun. Haastetta suunnitteluun toi se, että toiveet majoituksen suhteen ovat viiden tähden ja budjetti eläkeläisen kahden tähden. Ja viimeistään muiden matkustajien kommentit saivat hylkäämään jo muuten passelin valinnan. 

Päätin olla ensin kymmenen päivää Malagassa. Löysin kivan apartomentos-hotellin vanhasta kaupungista. Siellä on paljon nähtävää ja muihin kyliin ja kaupunkeihin pääsee liikkumaan näppärästi. Lisäksi siellä voi seurata Sasu Salinin korismatseja Unicajan paidassa.  Sieltä siirryn Marbellaan, josta löytyi myös kiva apartomento rantabulevardilta. Vielä on viimeisen viikon majoitus varaamatta ja mietin jopa mahdollisuutta jättää se varaamatta etukäteen. 

Välillä on käynyt mielessä, että olen ihan hullu lähtiessäni sinne yksin. Muut kutsuvat sitä rohkeudeksi. Kokemusta yksin matkustamisesta on vain Lissabonin reissulta. Mies on onneksi tulossa edes muutamaksi päiväksi seurakseni. Ensinnäkin marraskuu on ollut minulle aina masentava koetinkivi. Toiseksi koen tämän jonkinlaiseksi yhden ajan päättymisen merkkipaaluksi, josta alkaa sitten jotain ihan uutta. Ajattelen sen myös olevan jonkinlainen palkinto itselleni siitä, että olen ollut niin reipas.

Pixabay

Nyt olen taas mökillä. Täällä on niin paljon kaikkea puuhaa. Marja-aroniat odottavat kypsinä poimintaa ja keittoa herkulliseksi hyytelöksi. Vajalla odottaa taas mukava puutyöhaaste ja sienetkin ovat vihdoinkin nousemassa. Heinolassa on ollut Suomessa eniten hellepäiviä (46) ja se näkyy kuivuudessa ja on viivästyttänyt sienikautta. 

Nyt ei olekaan hyvää kirjavinkkiä, koska annoin kahdelle juuri lukemalleni kirjalle vain kaksi tähteä. Toinen, Miksi minä? Syöpäsolun tarina, oli pettymys. Kuvauksessa sen luvataan olevan potilaan tasolla. Vaikka olen tässä asiassa jopa tuplasti kokemusasiantuntija ja omaan jonkinlaisen lääketieteellisen koulutuksen, eivät ne pelastaneet lukukokemusta.