Taas on se aika, jolloin joutuu hiukan jännittämään. Eilen oli kolmannen vuoden mammografia kontrolli ja labrat. Tuomion kuulee sitten lääkärin vastaanotolla parin viikon päästä. Yritän aktiivisesti unohtaa koko rintasyövän, mutta kerran vuodessa se on pakko kohdata. Olen aina luottavaisin mielin ja ajattelin vain vanhaa lasten lorua, kun kuvauslaite litisti rintojani. Jos jotain löytyy, niin sitten edetään sen mukaan.
Viime vuonna olin kyllä vähän paniikissa, kun minulle soitettiin normaalin mammografian jälkeen ja kutsuttiin lisätutkimuksiin ilman mitään selitystä. Pari viikkoa olin kuin tulisilla hiilillä ja vasta tutkimuksessa selvisi syy, joka osoittautui onneksi vaarattomaksi kalkkikertymäksi. Muistan vain, kun pääsin tutkimuksesta mieheni autoon ja vapisin kuin haavanlehti, kun kahden viikon jännitys purkautui.
Meitä saman vuosittaisen jännityksen kokevia on 17.000, joille tehdään leikkauksen jälkeinen kontrolli kerran vuodessa viiden vuoden ajan. Tutkimuksen tehnyt hoitaja kertoi tekevänsä tutkimusta mammografian kivunlievityksestä. Olin vähän ihmeissäni, koska kyllähän se on hiukan epämiellyttävää, mutta kestää muutaman sekunnin. Suurimmalla osalla se on kuulemma psykologista pelkoa.
Olen selviytynyt poikkeuksellisesti koko kesän ilman flunssaa, mutta nyt se sitten iski, vaikka puuta on koputeltu ahkerasti. Olisi vain pitänyt olla eristyksissä mökillä. Sunnuntaina olin Kaapelitehtaalla Design messuilla ja siellä tunnoksessa meinasi tulla paniikki, kun kaikki köhivät ympäristössä. Lauantaina oli tyttärentyttären kanssa ostoskeskuksen leikkipaikalla ja tuntuu, että sinnekin oli rahdattu kaikki puolikuntoiset, valuvanenäiset lapset. Harmittaa vain, kun olisi ollut tälle viikolle niin mukavia tapaamisia, joogatunteja ja kulttuuririentoja. Toivon, että olisin huomenna jo kuumeeton ja pääsisin oopperaan nauttimaan Toscasta. Sitten pitäisi olla ensi viikolla vaelluskunnossa Ylläksellä.
Nyt on ainakin ollut aikaa lukea. Eilen tartuin uuteen Camilla Greben Lemmikkiin ja nukkuminen viivähti tämän päivän puolelle, kun en malttanut jättää sitä kesken. Onneksi ei ole herätyskello aamuisin kilisemässä. Vahva suositus tälle ja kaikille Greben aiemmillekin kirjoille, joista kolme sijoittuu Venäjälle.
Kommentit
Lähetä kommentti