Siirry pääsisältöön

Tavallinen päivä, kiitos

Oi, kunpa huomenna ois ihan tavallinen päivä ja sanojen alla olis ilmaa taas ja sill' ois sellanen fiilis et' elämä on tässä, eikä joku onnen hetki vuoden päästä

Ja sill' ois mielessään ihan tavalliset murheet:
särkevä selkä ja saapuva talvi
ja se ois ihan fine,
vähän väsynyt vain, kun niill' ois ollut kaikenlaista

Edu Kettunen: Tavallinen päivä

Muistan vuosien takaa äidin haastattelun, jonka 7-vuotias tytär oli jäänyt auton alle ja halvaantunut kaulasta alaspäin. Äidistä oli niin hienoa viikkojen sairaalassa vietetyn ajan jälkeen päästä Prismaan ostoksille. Sama tunne on vähän itsellänikin, kun viime vuodet ovat tuoneet yllätyksen toisensa jälkeen ja arki on muuttanut välillä Prismasta HYKS:iin. Ystäväni koki ihan samoin ja tämä Edu Kettusen hieno sanoitus kuvaa sitä, mikä elämässä on kuitenkin parasta; tasainen ja tavallinen jauhelihakastikkeen värinen arki, joka toistuu ja on ennalta arvattavaa ja jonka suurin murhe on pitkät kassajonot ja kitisevät lapset.
Pixabay
Jokin aika sitten osuin ruokakauppaan äidin kanssa, joka yritti epätoivoisesti tehdä ruokaostoksia kolmen alle kouluikäisen kanssa. Sanoin hänelle, että tuo aika on kuitenkin sitä ihan parasta. Hän mulkaisi minua hyvin epäuskoisena. Nykyään sitä ihmettelee, miten meillä arki ja reissut hoituivat välillä viidenkin lapsen kanssa. Joskus Lapin hiihtoreissulla laskin, että eteisessä oli parhaimmillaan 20 jalkineet.
Pixabay
Vuosia sitten mekin elettiin ruuhkavuosia ja edessä oli hiihtolomaviikko jona mies lähti lasten kanssa Lappiin hiihtämään ja minä jäin töihin. Kälyni oli niin kateellinen, kun minä sain olla koko viikon yksin. Mietittiin silloin, että ehkä se kotona yksin olo ei olekaan enää niin kivaa parinkymmenen vuoden päästä. Kuopus harjoitutti meitä tyhjään pesään lähtemällä Argentiinaan vaihtoon. Silloin olisin niin mielelläni vaihtanut sen siistin huoneen petaamattomaan sänkyyn ja täyteen pyykkikoriin. Onko sitä koskaan hyvä?

Tavalliseen arkeeni kuuluu ehdottomasti kirjat. Yksi päivän nautinnollisista hetkistä on käydä illalla sänkyyn ja tarttua hyvään kirjaan. Nyt meinaa kyllä lukeminen mennä ihan pikkutunneille saakka, kun ei ole herätyskello aamulla soimassa. Nyt kyllä on vähän ruuhkaa, kun sekä Heinolan että Helsingin kirjastoihin tuli niin monta varaamaani kirjaa. Nyt vain toivon sateisia lukupäiviä.
Latasin vähän aikaa sitten Goodreads-sovelluksen, jonne voi tallentaa, arvioida ja kommentoida lukemiaan kirjoja. Sieltä näkee tuttujen lukemat kirjat ja arvostelut, mutta myös kaikkien muiden antamat kirja-arviot. Varsin mielenkiintoinen yhteisö, josta saa myös hyviä lukuvinkkejä. 

Tämän kirjoituksen lukusuositus on kirja, joka on yksi parhaista lukemistani kirjoista. Samaa mieltä ovat muutkin kirjan lukeneet. Se on Hanya Yanagiharan Pieni elämä. Traaginen ja hyvin koskettava tarina neljästä amerikkalaisesta miehestä. En olisi halunnut kirjan loppuvan ja sen päähenkilöt jäävät elämään mielessä pitkään. 

"Ãllistyttävä, järkyttävä ja liikuttava kuvaus ystävyydestä, 
tummasävyinen tutkielma muistin tyranniasta ja 
inhimillisen sietokyvyn rajoista."












Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan