Tavallinen päivä, kiitos

Oi, kunpa huomenna ois ihan tavallinen päivä ja sanojen alla olis ilmaa taas ja sill' ois sellanen fiilis et' elämä on tässä, eikä joku onnen hetki vuoden päästä

Ja sill' ois mielessään ihan tavalliset murheet:
särkevä selkä ja saapuva talvi
ja se ois ihan fine,
vähän väsynyt vain, kun niill' ois ollut kaikenlaista

Edu Kettunen: Tavallinen päivä

Muistan vuosien takaa äidin haastattelun, jonka 7-vuotias tytär oli jäänyt auton alle ja halvaantunut kaulasta alaspäin. Äidistä oli niin hienoa viikkojen sairaalassa vietetyn ajan jälkeen päästä Prismaan ostoksille. Sama tunne on vähän itsellänikin, kun viime vuodet ovat tuoneet yllätyksen toisensa jälkeen ja arki on muuttanut välillä Prismasta HYKS:iin. Ystäväni koki ihan samoin ja tämä Edu Kettusen hieno sanoitus kuvaa sitä, mikä elämässä on kuitenkin parasta; tasainen ja tavallinen jauhelihakastikkeen värinen arki, joka toistuu ja on ennalta arvattavaa ja jonka suurin murhe on pitkät kassajonot ja kitisevät lapset.

Pixabay

Jokin aika sitten osuin ruokakauppaan äidin kanssa, joka yritti epätoivoisesti tehdä ruokaostoksia kolmen alle kouluikäisen kanssa. Sanoin hänelle, että tuo aika on kuitenkin sitä ihan parasta. Hän mulkaisi minua hyvin epäuskoisena. Nykyään sitä ihmettelee, miten meillä arki ja reissut hoituivat välillä viidenkin lapsen kanssa. Joskus Lapin hiihtoreissulla laskin, että eteisessä oli parhaimmillaan 20 jalkineet.

Pixabay

Vuosia sitten mekin elettiin ruuhkavuosia ja edessä oli hiihtolomaviikko jona mies lähti lasten kanssa Lappiin hiihtämään ja minä jäin töihin. Kälyni oli niin kateellinen, kun minä sain olla koko viikon yksin. Mietittiin silloin, että ehkä se kotona yksin olo ei olekaan enää niin kivaa parinkymmenen vuoden päästä. Kuopus harjoitutti meitä tyhjään pesään lähtemällä Argentiinaan vaihtoon. Silloin olisin niin mielelläni vaihtanut sen siistin huoneen petaamattomaan sänkyyn ja täyteen pyykkikoriin. Onko sitä koskaan hyvä?

Tavalliseen arkeeni kuuluu ehdottomasti kirjat. Yksi päivän nautinnollisista hetkistä on käydä illalla sänkyyn ja tarttua hyvään kirjaan. Nyt meinaa kyllä lukeminen mennä ihan pikkutunneille saakka, kun ei ole herätyskello aamulla soimassa. Nyt kyllä on vähän ruuhkaa, kun sekä Heinolan että Helsingin kirjastoihin tuli niin monta varaamaani kirjaa. Nyt vain toivon sateisia lukupäiviä.

Latasin vähän aikaa sitten Goodreads-sovelluksen, jonne voi tallentaa, arvioida ja kommentoida lukemiaan kirjoja. Sieltä näkee tuttujen lukemat kirjat ja arvostelut, mutta myös kaikkien muiden antamat kirja-arviot. Varsin mielenkiintoinen yhteisö, josta saa myös hyviä lukuvinkkejä. 

Tämän kirjoituksen lukusuositus on kirja, joka on yksi parhaista lukemistani kirjoista. Samaa mieltä ovat muutkin kirjan lukeneet. Se on Hanya Yanagiharan Pieni elämä. Traaginen ja hyvin koskettava tarina neljästä amerikkalaisesta miehestä. En olisi halunnut kirjan loppuvan ja sen päähenkilöt jäävät elämään mielessä pitkään. 

"Ãllistyttävä, järkyttävä ja liikuttava kuvaus ystävyydestä, 

tummasävyinen tutkielma muistin tyranniasta ja 

inhimillisen sietokyvyn rajoista."