Merkityksellinen elämä

Ketturiutan leiripaikka, jonne tein retken koiramme Caran kanssa. Olimme molemmat todella väsyneitä, kun kiirehdimme sateen alta takaisin autolle. Leiripaikka oli upea ja oli ihana vaeltaa kauniissa maisemissa pitkospuita ja polkuja pitkin.

Olen varmaan tyypillinen suomalainen, kun olen aina ajatellut elämän merkityksen liittyvän työhön. Perin luterilainen ja pohjalainen näkemys on, että kovalla työllä voi lunastaa paikkansa yhteiskunnassa. Tuolla asenteella on raivattu pellot, sodittu sodat ja maksettu sotakorvaukset. Omassa elämässäkin työllä on ollut iso merkitys ja olen enemmän kuin mielelläni maksanut veroni ja ollut yksi 2,6 miljoonasta suomalaisesta työntekijöistä.

Entä nyt, kun työ ei enää tuo merkitystä elämälle. Miten minä voin nyt olla tarpeellinen? Pitääkö minun olla vielä tarpeellinen ja tuottava? Olenko käyttänyt päivän hyvin, jos en ole tehnyt/suorittanut jotain konkreettista? Näiden mietteiden kanssa kipuilen tässä isossa elämänmuutoksessa varmaan muutaman kuukauden. Ihana työterveyslääkäri lohdutti viestissään, että olen varmasti oman sarkani vastuullisesti hoitanut ja nyt on aika keskittyä vielä tärkeämpiin asioihin.

Asian työstämiseksi lainasin maailmankuulun psykiatrin Viktor E. Franklinin kirjan Tarkoituksellinen elämä. Hänen mukaansa elämä voi olla tarkoituksellista kolmella tavalla. Ensimmäisenä tulee työnteko tai muu vastaava. Toiseksi tarkoituksen voi löytää kokemalla jotakin. Se voi olla asia, elämys tai läheisyys ja rakkaus toiseen ihmiseen. Kolmanneksi elämä voi olla merkityksellistä jopa silloin, kun sairastumme vakavasti. Juuri silloin itse elämästä voi tulla merkityksellistä. Ajatella, että minullakin on mahdollisuus muuttaa oma taisteluni henkilökohtaiseksi voitoksi.

Saatuani kolme vakavaa diagnoosia viisi vuotta sitten, elämän jatkuminen oli kovin epävarmaa. Sen jälkeen on tullut tunne, että jokainen päivä pitää käyttää mahdollisimman hyvin. Kysyin hyvältä ystävältä, milloin hän ajattelee päivän olleen merkityksellinen. Hänestä päivä on ollut onnistunut, kun illalla sängyssä voi ajatella, että olipa hyvä päivä. Minusta vastaus oli loistava, koska hyvä, merkityksellinen päivä voi olla mukavaa seurustelua läheisten kanssa, liikkumista luonnossa tai löhöämistä lukien hyvää kirjaa.

Tämän jälkeen olen aloittanut nukkumaan mennessä uuden tradition. Rasvaan aina iltaisin kädet ja kynsinauhat. Siinä sormia hieroessa mietin jokaisen sormen kohdalla hyvän asian kuluneesta päivästä. Joka ilta on löytynyt helposti kymmenen kiitollisuuden kohtaa ja joskus pitää jopa aloittaa uusi kierros. Helpompaa kuin kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittaminen.

Kuva on otettu vajaa vuosi sitten Roomassa ja päässä on vielä peruukki. Kertokoon kuva Fonte di Treviltä, että koskaan ei saa menettää toivoaan. Enää en toivo mitään isoja asioita, mutta paljon pieniä mukavia asioita ja kohtaamisia jokaiseen päivään. Tänään olen kiitollinen mm. siitä, että vihdoinkin sataa ja sienisaaliit ovat mahdollisia.