Kolmas ikä

Viime perjantaina se sitten vihdoin kolahti postilaatikkoon. Pelätty ja odotettu eläkepäätös, joka oli myönteinen- Olen nyt virallisesti työkyvyttömyyseläkeläinen 58-vuotiaana.

Itkuksihan se meni koko päivä ja aviomies oli aivan ihmeissään, koska hän ajatteli asiaa vain rationaalisesti. Hän kysyi, että olisinko toivonut kielteistä päätöstä. Nyyhkytysten lomassa pystyin vain nyökkäämään. Olisin niin toivonut, että voisin jatkaa työelämässä. Ja tällä toiveella ei ole mitään tekemistä realiteettien kanssa. Se on vain niin kova paikka, vaikka olen työstänyt asiaa maaliskuun lopusta alkaen. Se oli yksi kuumehouruinen ja väsynyt hetki mökin sohvalla, kun katsoin ulos ja tein päätökseni hakea työkyvyttömyyseläkettä.

Olen reilun viiden vuoden aikana kolme kertaa kammennut itseni pitkiltä sairaslomilta takaisin työelämään ja työkyvyttömyyseläke ei ole edes käynyt mielessä. On ollut itsestäänselvyys, että palaan takaisin töihin ja annan yhteiskunnalle verorahoina edes vähän takaisin hyvityksenä saamistani hoidoista. Leikkisästä ajattelin, että hematologian osastolla ja työterveyshuollossa saavat tulospalkkion, kun hoitavat minut takaisin työelämään. Ehkä kaikki ympärillä ovat ymmärtäneet realiteettini paremmin kuin minä, koska kaikkien mielestä se oli ainoa oikea päätös. Vanhoja kirjoituksiani lukiessa ymmärrän, että olen tehnyt töitä voimieni äärirajoilla, puhtaalla innostuksella. Fysiikkani ei ole sydämen vajaatoiminnan takia ollut normaali ja kyllä se tuntui toimistotyössäkin.

Kuukausien ajan olen yrittänyt sopeutua ajatukseen, että tässä se nyt oli. Ei enää palavereita, ei työkavereita, ei haasteita, ei ruokatunteja, ei työnantajaa, ei työvaatteita.... Niin haikeaa ja vaikeaa. Luin alkukesästä Pekka Järvisen loistavan kirjan 'Miten selvitä eläkepäivistä hengissä' jossa hän valottaa eläkkeelle siirtymistä monesta kulmasta. Kyseessä on yksi elämän isoimmista kriiseistä. Melkein sopeutumiskurssin paikka. Ennen eläkejuhlien läksiäispuheissa toivottiin leppoisia eläkepäiviä. Silloin alkoi vanhuus. Nyt eläkkeelle jääviltä kysytään, mitä aioit eläkkeellä tehdä, olla hyödyllinen ja montako hallituspaikkaa on. Ennen oli lapsuus, aikuisuus ja vanhuus. Nyt eläkkeelle siirtyessä alkaa kolmas ikä ja vasta sitten levätään vanhuudessa.

Olen vielä hiukan shokissa, mutta pikku hiljaa alkaa uudelleensuuntautuminen tulevaisuuteen. Haluan tehdä jotain järkevää ja tärkeää. Haluan hoitaa itseäni ja olla terve, hyväkuntoinen ja hyvinvoiva. Haluan olla parempi ja läsnäolevampi isoäiti. Haluan sitä ja tätä, mutta en vielä tiedä mitä. Yritän hyväksyä, että elämä voi olla täydellistä, vaikka ei olisikaan enää töissä. Ehkä rupean MML:n lukumummiksi tai vapaaehtoiseksi urheilutapahtumiin. Ehkä vain pelaan hedelmäpelejä Heinolan S-Marketissa tai teen ristikoita.