Siirry pääsisältöön

Kirje pojalleni

Tämän ison elämänmuutoksen äärellä on hyvä tehdä perusteellinen  mielen suursiivous. Kiireessä sitä on tullut lakaistua kaikkea piiloon mattojen alle. Nyt on korkea aika tomuttaa kaikki matot yksi kerrallaan kunnon mattopiiskalla.

Yksi iso, jonnekin syvälle sisälle talletettu asia, on pienen poikani kuolema 23-viikkoisena kohtuuni. Se tapahtui kaukana Brasiliassa 33 vuotta sitten. Olin raskaana muuttaessamme ja kärsin todella paljon raskauspahoinvoinnista ja laihduin 8 kiloa. Raskaus eteni kuitenkin normaalista, kunnes 22-23 viikolla en enää tuntenut vauvan liikkeitä ja sydänääniä ei kuulunut.
Pixabay
Gynekologini doctor Motta hoiti minut heti seuraavana päivänä Mae Pobre Hospitaliin synnyttämään, koska oma henkeni oli vaarassa. Se olikin ikimuistoinen kokemus, kun piti olla omat vuodevaatteet ja yöasu mukana. Voidessani pahoin, ei huoneeseen voitu jättää kaarimaljaa, koska olisin voinut varastaa sen. Siellä minä sitten synnytin vaivattomasti pienen, kuolleen pojan. Hän näytti täydelliseltä. Iso trauma on jäänyt siitä, että en saanut pitää vauvaa sylissä, emmekä saanet siunata häntä matkalle. Suomessa se olisi tapahtunut, koska 23. viikko erottaa sikiön ja vauvan.

Elämä jatkui, mutta tämä asia on seurannut minua koko elämäni. Arvaatte varmaan, että Varpunen jouluaamuna avaa aina itkuhanat. Nyt sain neuvon, että minun pitää kirjoittaa kirje tälle pienelle, kuolleelle pojalle. Tein sen juuri ja kyllä näppäimistökin oli kyynelistä märkä. Se oli kuitenkin hyvin vapauttava kokemus.
,


Eilinen ilta oli muutenkin hyvin haikea, kun siivosin työkoneeni muistia. Sinne meni bittiavaruuteen kaikki; kymmeniä esityksiä, konsepteja, WSJF-laskelmia ym. Siitäkään en selvinnyt kyynelittä, kun oli niin vahva tunne, että jotain jäi vielä kesken. Tyhjä työpöytä oli niin surullinen.

Olin aamulla lempeässä hot joogassa ja taas tuli tunne, että olin juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ohjaaja kertoi, että tunnilla keskitymme aktivoimaan kolmatta chakraa, Manipuraa tai Solar Plexusta. Chakra on vähän navan yläpuolella ja se nauttii erityisesti kierroista. Ohjaaja sanoi, että näillä harjoituksilla valmistamme itseämme johonkin uuteen, muutokseen elämässämme. Mistä hän voi tietää? Joogan jälkeen lähdin asioille ja eksyin nettiin etsimään tietoa ko. chakrasta. Selvisi, että sen väri on keltainen ja kuinka ollakaan, olin lähtiessä kaivanut kaapista keltaisen neuleen päälleni.
"Herään hiljaisen ihmeen tilaan, 
täysin valmiina elämän seikkailulle.
Menen eteenpäin uskoen, että monet ihanat mahdollisuudet
ovat minua varten varastossa.
Toivotan tervetulleeksi odottamattoman, 
koska se tarjoaa minulle täydellisiä yllätyksiä."
(Energiakeskus.com)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan