Aika haikeaa

Jokaisen kesäloman päättyminen on aina ollut haikeaa. Seuraavaan kesälomaan on taas liki vuosi ja sitä ennen pitää selviytyä pimeästä syksystä. Joka vuosi sitä kummasteli ensimmäisen viikon, mitä ihmettä töissä pitäisi tehdä. Koskaan en ole palannut töihin kesäloman jälkeen mielellään, vaikka olo onkin levännyt ja on aina tykännyt työstä kuin hullu puurosta. Nyt tilanne on toinen ja olo todella haikea. Kaipaan jopa sitä ensimmäistä nihkeää työviikkoa. Vaatekaupassa harmittelin, kun ei voi ostaa nyt kivoja työvaatteita. Sairasloma jatkuu syyskuun alkuun ja sen jälkeinen aika on ihan arvoitus. Vähän se kyllä rassaa alitajunnassa.

Pixabay

Huomenna taitaa olla kesän viimeinen hellepäivä. Sydän tykkäää, minä en. Vähän on kyllä ottanut enemmän voimille ja sydän hakkailee tavallista tiheämmin ja epävakaammin. Koska ulkona ei jaksa paljon touhuta, olen käynyt treenaamassaHeinolan viileimmässä paikassa, Kunto-Pantterissa. Mukava  ja hyvin varusteltu sali. Ja harjoittelu sujuu yllättävän hyvin. Siellä on myös ihan hyvä ryhmäliikuntatarjonta, jopa joogaa.

Olen lukenut kesällä paljon. Latasin kivan sovelluksen Goodreadin, joka lukijoiden yhteisö. Sinne voi lisätä omat lukemiset ja antaa niistä arvosanan ja sanallisen arvion. Siellä näkee myös muiden lukemat kirjat ja arvioinnit. Olen napannut sieltä jo monta mielenkiintoista kirjaa lukulistalle. Eilen sain nihkeästi luettua ruotsalaisen romaanin nimeltä Olimme kerran. Siinä maahanmuuttajataustainen 50-vuotias nainen saa puoli vuotta elinaikaa. Olipa ahdistava tarina täynnä negatiivisuutta, perheväkivaltaa, poliittista vainoa ja sairautta. Lukemisesta jäi niin paha ja ahdistunut olo, että se karkoitti nukkumatinkin.