Siirry pääsisältöön

Aika haikeaa

Jokaisen kesäloman päättyminen on aina ollut haikeaa. Seuraavaan kesälomaan on taas liki vuosi ja sitä ennen pitää selviytyä pimeästä syksystä. Joka vuosi sitä kummasteli ensimmäisen viikon, mitä ihmettä töissä pitäisi tehdä. Koskaan en ole palannut töihin kesäloman jälkeen mielellään, vaikka olo onkin levännyt ja on aina tykännyt työstä kuin hullu puurosta. Nyt tilanne on toinen ja olo todella haikea. Kaipaan jopa sitä ensimmäistä nihkeää työviikkoa. Vaatekaupassa harmittelin, kun ei voi ostaa nyt kivoja työvaatteita. Sairasloma jatkuu syyskuun alkuun ja sen jälkeinen aika on ihan arvoitus. Vähän se kyllä rassaa alitajunnassa.
Pixabay
Huomenna taitaa olla kesän viimeinen hellepäivä. Sydän tykkäää, minä en. Vähän on kyllä ottanut enemmän voimille ja sydän hakkailee tavallista tiheämmin ja epävakaammin. Koska ulkona ei jaksa paljon touhuta, olen käynyt treenaamassaHeinolan viileimmässä paikassa, Kunto-Pantterissa. Mukava  ja hyvin varusteltu sali. Ja harjoittelu sujuu yllättävän hyvin. Siellä on myös ihan hyvä ryhmäliikuntatarjonta, jopa joogaa.

Olen lukenut kesällä paljon. Latasin kivan sovelluksen Goodreadin, joka lukijoiden yhteisö. Sinne voi lisätä omat lukemiset ja antaa niistä arvosanan ja sanallisen arvion. Siellä näkee myös muiden lukemat kirjat ja arvioinnit. Olen napannut sieltä jo monta mielenkiintoista kirjaa lukulistalle. Eilen sain nihkeästi luettua ruotsalaisen romaanin nimeltä Olimme kerran. Siinä maahanmuuttajataustainen 50-vuotias nainen saa puoli vuotta elinaikaa. Olipa ahdistava tarina täynnä negatiivisuutta, perheväkivaltaa, poliittista vainoa ja sairautta. Lukemisesta jäi niin paha ja ahdistunut olo, että se karkoitti nukkumatinkin.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko
1 kommentti
Lue lisää

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan
Lähetä kommentti
Lue lisää