Sitten avainta etsimään

By Pixabay

Olen hämmentynyt, häkeltynyt ja hiukan eksyksissä. Ja tämä kaikki vain siitä syystä, että ystäväni johdatti minut tunnelukkojen maailmaan. Olen aina pitänyt itseäni varsin tasapainoisena, ahkerana ja helppona ihmisenä. Yht'äkkiä onkin kyseenalaistettava kaikki, mitä olen ollut niin monta vuosikymmentä. Ahkeruus ei olekaan hyve, vaan Vaativuuden tunnelukko. Helppous ei olekaan hyvä asia, vaan saattaa olla merkki alistuneisuudesta tai hyväksynnän hausta. Hillitty käytökseni ei olekaan pelkkää korrektisuutta ja hyvää kasvatusta, vaan ehkä emotionaalista estyneisyyttä.

Matkustin viikonloppuna lakeuksille rippijuhliin ja kuuntelin automatkat Kimmo Takasen Tunne lukkosi - Vapaudu tunteiden vallasta -äänikirjaa. Ja se sai aikaan oikein tunteiden sekametelisopan. Ymmärsin niin paljon ja toisaalta mieleen nousi enemmän avaamattomia lukkoja kuin avaimia. Tajusin, että olen vain osa sukupolvien ketjussa ja noudatan samoja käyttäytymisen kaavoja kuin ovat jo ehkä isovanhempani noudattaneet. Jos olen vapaa jostain tunnelukosta, sitä ei ole ollut kummallakaan vanhemmistani tai heidän kummankaan vanhemmilla. Karrikoidusti. Kaikilla meillä on tunnelukkoja ja se ei ole ihme, jos miettii suomalaisten koettelemuksia. Miten esimerkiksi isovanhempiemme sotakokemukset vaikuttavat nyt heidän lastenlastenlasten elämässä?

Osana sukupolvien ketjua by Pixabay

Miten tästä eteenpäin? Tärkeintä on tunnistaa omat tunnelukkonsa, kuten nyt olen tehnyt. Sitten on edessä pitkä prosessi niiden vaimentamisessa. Olen jo aiemmin kirjoittanut olevani suorituskeskeinen ja nyt sille löytyi nimikin Vaativuuden tunnelukko, joka on minulla ainoa hyvin vahva. Tällä hetkellä pohdin kovasti, mistä ihmeestä sen olen omaksunut. Minusta vanhempani eivät ole olleet niin vaativia ja olisin suorittamisella hakenut heidän hyväksyntäänsä. Vaihtoehdoksi jää se, että olen oppinut tuon mallin. Tein joku aika sitten valokuvakirjan sukumme kesämökillä vuosikymmenten aikana otetuista kuvista. Yhdessä kuvassa isäni makaa lepotuolissa ja olen kirjoittanut tekstiin sen olevan harvinaista. Isäni oli yrittäjä, joka oli aina joko kuntoilemassa, metsässä tai puhdetöiden parissa. Sunnuntaiaamuisin heräsin siihen, että hän oli käynyt pyöräilemässä jo muutaman kymmenen kilometrin reissun. Silti minusta tuntuu, että hän teki kaiken nauttien ja innostuneena. Olen isäni tytär ja tätä samaa olen ajatellut itsestäni. 

Olet vaativa itseäsi kohtaan, vaikka luultavasti itse pidät vaativuuttasi ihan kohtuullisena. Sinusta tuntuu, että koko ajan on tehtävä jotain, saatava aikaan tai pidettävä asiat ja tavarat järjestyksessä. Et voi olla tyytyväinen itseesi jos et täytä vaatimuksiasi - siksi tuntuu ettei mikään koskaan riitä, aina on jotain tavoittelemisen arvoista. Riittämättömyyden, epäonnistumisen, huonommuuden ja häpeän tunteet vaanivat ja iskevät ellet yllä koviin vaatimuksiisi. Ponnistelet välttääksesi näitä ikäviä tunteita ja se aiheuttaa sinulle ahdistusta ja stressiä. Stressi saattaa ilmetä erilaisina fyysisinä oireina - unettomuutena, väsymyksenä, korkeana verenpaineena, vatsahaavana tai paniikkikohtauksina. Sinun on vaikea rentoutua ja vain nauttia elämästä. Saatat olla enimmäkseen turhautunut ja ärtynyt itseesi ja toisiin. Elämä on suorittamista, ja uskot että se joskus tuo sinulle palkinnon - vapauden tai täydellisyyden. Loppujen lopuksi saavutukset kuitenkin tuntuvat tyhjiltä ja hamuat seuraavia tehtäviä ja haasteita. Jos päätät menestyä jossain, luultavasti menestyt siinä - osaamatta kuitenkaan pysähtyä nauttimaan menestyksestä.

www.tunnelukkosi.fi/tunnelukot

Nyt yritän katkaista tämän sukupolvien ketjun muutamassa asiassa, vaikka olen jo omat mallini siirtänyt lapsillenikin. Onneksi he ovat tässä valistuneempia ja auttavat minua huomaamaan, kun tunnelukko iskee. Saan heiltä heti whatsupp-viestin, kun alitajuntani on kirjoittanut Somen pullakahvi- tai skumppakuvaan, että olen nyt Ansainnut tämän. Olen ihan riittävän hyvä ansaitakseni jotain ilman hikeä ja kyyneleitä. Kai.