Siirry pääsisältöön

Sitten avainta etsimään

By Pixabay
Olen hämmentynyt, häkeltynyt ja hiukan eksyksissä. Ja tämä kaikki vain siitä syystä, että ystäväni johdatti minut tunnelukkojen maailmaan. Olen aina pitänyt itseäni varsin tasapainoisena, ahkerana ja helppona ihmisenä. Yht'äkkiä onkin kyseenalaistettava kaikki, mitä olen ollut niin monta vuosikymmentä. Ahkeruus ei olekaan hyve, vaan Vaativuuden tunnelukko. Helppous ei olekaan hyvä asia, vaan saattaa olla merkki alistuneisuudesta tai hyväksynnän hausta. Hillitty käytökseni ei olekaan pelkkää korrektisuutta ja hyvää kasvatusta, vaan ehkä emotionaalista estyneisyyttä.

Matkustin viikonloppuna lakeuksille rippijuhliin ja kuuntelin automatkat Kimmo Takasen Tunne lukkosi - Vapaudu tunteiden vallasta -äänikirjaa. Ja se sai aikaan oikein tunteiden sekametelisopan. Ymmärsin niin paljon ja toisaalta mieleen nousi enemmän avaamattomia lukkoja kuin avaimia. Tajusin, että olen vain osa sukupolvien ketjussa ja noudatan samoja käyttäytymisen kaavoja kuin ovat jo ehkä isovanhempani noudattaneet. Jos olen vapaa jostain tunnelukosta, sitä ei ole ollut kummallakaan vanhemmistani tai heidän kummankaan vanhemmilla. Karrikoidusti. Kaikilla meillä on tunnelukkoja ja se ei ole ihme, jos miettii suomalaisten koettelemuksia. Miten esimerkiksi isovanhempiemme sotakokemukset vaikuttavat nyt heidän lastenlastenlasten elämässä?
Osana sukupolvien ketjua by Pixabay
Miten tästä eteenpäin? Tärkeintä on tunnistaa omat tunnelukkonsa, kuten nyt olen tehnyt. Sitten on edessä pitkä prosessi niiden vaimentamisessa. Olen jo aiemmin kirjoittanut olevani suorituskeskeinen ja nyt sille löytyi nimikin Vaativuuden tunnelukko, joka on minulla ainoa hyvin vahva. Tällä hetkellä pohdin kovasti, mistä ihmeestä sen olen omaksunut. Minusta vanhempani eivät ole olleet niin vaativia ja olisin suorittamisella hakenut heidän hyväksyntäänsä. Vaihtoehdoksi jää se, että olen oppinut tuon mallin. Tein joku aika sitten valokuvakirjan sukumme kesämökillä vuosikymmenten aikana otetuista kuvista. Yhdessä kuvassa isäni makaa lepotuolissa ja olen kirjoittanut tekstiin sen olevan harvinaista. Isäni oli yrittäjä, joka oli aina joko kuntoilemassa, metsässä tai puhdetöiden parissa. Sunnuntaiaamuisin heräsin siihen, että hän oli käynyt pyöräilemässä jo muutaman kymmenen kilometrin reissun. Silti minusta tuntuu, että hän teki kaiken nauttien ja innostuneena. Olen isäni tytär ja tätä samaa olen ajatellut itsestäni. 

Olet vaativa itseäsi kohtaan, vaikka luultavasti itse pidät vaativuuttasi ihan kohtuullisena. Sinusta tuntuu, että koko ajan on tehtävä jotain, saatava aikaan tai pidettävä asiat ja tavarat järjestyksessä. Et voi olla tyytyväinen itseesi jos et täytä vaatimuksiasi - siksi tuntuu ettei mikään koskaan riitä, aina on jotain tavoittelemisen arvoista. Riittämättömyyden, epäonnistumisen, huonommuuden ja häpeän tunteet vaanivat ja iskevät ellet yllä koviin vaatimuksiisi. Ponnistelet välttääksesi näitä ikäviä tunteita ja se aiheuttaa sinulle ahdistusta ja stressiä. Stressi saattaa ilmetä erilaisina fyysisinä oireina - unettomuutena, väsymyksenä, korkeana verenpaineena, vatsahaavana tai paniikkikohtauksina. Sinun on vaikea rentoutua ja vain nauttia elämästä. Saatat olla enimmäkseen turhautunut ja ärtynyt itseesi ja toisiin. Elämä on suorittamista, ja uskot että se joskus tuo sinulle palkinnon - vapauden tai täydellisyyden. Loppujen lopuksi saavutukset kuitenkin tuntuvat tyhjiltä ja hamuat seuraavia tehtäviä ja haasteita. Jos päätät menestyä jossain, luultavasti menestyt siinä - osaamatta kuitenkaan pysähtyä nauttimaan menestyksestä.

www.tunnelukkosi.fi/tunnelukot

Nyt yritän katkaista tämän sukupolvien ketjun muutamassa asiassa, vaikka olen jo omat mallini siirtänyt lapsillenikin. Onneksi he ovat tässä valistuneempia ja auttavat minua huomaamaan, kun tunnelukko iskee. Saan heiltä heti whatsupp-viestin, kun alitajuntani on kirjoittanut Somen pullakahvi- tai skumppakuvaan, että olen nyt Ansainnut tämän. Olen ihan riittävän hyvä ansaitakseni jotain ilman hikeä ja kyyneleitä. Kai.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruhjottu vasen puoli

Toipuminen voi alkaa, kun selviytyminen loppuu.
Maaret Kallio, Anna 22.4.2020
Viisaasti sanottu ja totesin jälleen kerran tämän olevan niin totta. Tahdistin laitettiin onnistuneesti ja kaikki sujui varmaan kaikin puolin odotetusti. Minut itseni yllätti kuitenkin seuraava viikko. En ollut odottanut (en ollut kyllä edes miettinyt), että leikkauskohta on niin kipeä ja olen viikon ajan liki kädetön. Napsin särkylääkkeitä melkein viikon ja vieläkin siinä on lievää kipua. Olen vasenkätinen ja elämä oli välillä vähän haasteellista. Miten saa hampaat pestyä ja hiukset laitettua?
Odottamattominta oli kuitenkin henkinen retkahdus. Olin selvästi lähtenyt soitellen sotaan. En jännittänyt etukäteen yhtään ja toimenpiteessäkin vain vitsailin. Muutama päivä leikkauksesta olin kuitenkin yhden päivän melko alakuloinen, toki myös kivulias. Tajusin, että nyt minulla on tuollainen kapine rinnassa lopun elämääni. Seurasin jännittyneenä oloani, kävelykyvykkyyttä ja sydämen sykkeitä. Onko suorituskykyni pare…

Päiväni murmelina

Elämä on tällä hetkellä varsin hyvää, mutta välillä aika puuduttavaa. Parin viikon kohokohdat ovat olleet ystävän luona vierailu sekä puutarhamyymälässä ja hieronnassa käynnit. Puutarhamyymälässä käynti on aina kevään parhaita asioita, erityisesti poikkeusaikana. Kolme vuotta sitten olin kantasolusiirrossa ja sen jälkeen oli kuukausien kielto olla kosketuksissa mullan kanssa. Eristyksestä mökille päästyäni piti melkein heti päästä ostamaan kesäkukat. Asioin myymälässä kasvomaskin kanssa ja nyt oli vähän deja-vu fiilis, kun tein sen nyt. Tällä kertaa minua ei ehkä katsottu enää niin ihmetellen. Tosin kyllä täällä Heinolassa kasvomaski on edelleen harvinaisuus.
Hierontaan menoa pohdin pitkään, mutta kivulias tenniskyynärpää peukutti ajan varaamisen puolesta. Olen löytänyt täältä uuden, hyvän hierojan. Hän on koulutukseltaan myös leikkaussalihoitaja, joten uskon hygieniasta huolehtimisen olevan selkäytimessä. Kyllä teki hyvää ja tuli tarpeeseen. Kaikki puuhani ovat nyt käsissä tuntuvia. …

2500 tahdistimen mies

Olin eilen varmoissa käsissä, kun kardiologi kertoi asentaneensa noin 2500 tahdistinta. Sanoin, että hänellä on hieno ammatti, kun pääsee päivittäin suoraan naisten sydämeen. Olen kyllä tavannut hellempiäkin miehiä. Vaijereitten uittaminen sydämeen oli sen verran ronskia touhua. Ihan kuin hän olisi runnonut rystysillä solisluun. Ei se sattunut, mutta tuntui ajoittain epämiellyttävältä. Piti ottaa vähän rauhoittavaa joogahengitystä.
Oli ihme, että en jännittänyt toimenpidettä etukäteen yhtään. Luotin, että kaikki menee hyvin. En halua murehtia sitä häviävän pientä prosenttia, jos joku menee pieleen. Tosin sydämeni oli koko tunnin operaation ajan eteislepatuksessa ja minulle tehdäänkin kuukauden kuluttua uudelleen rytminsiirto.

Tahdistimen tekniikka on kyllä hämmästyttävä. Minulle asennettiin siis vasemman solisluun ja rintalihaksen alle tulitikkurasian kokoinen litteä tahdistin, josta lähti kaksi vaijeria, eteiseen ja kammioon. Se on päällä koko ajan ja säädettiin sykealueelle 70 - 135…