Siirry pääsisältöön

Sitten avainta etsimään

By Pixabay
Olen hämmentynyt, häkeltynyt ja hiukan eksyksissä. Ja tämä kaikki vain siitä syystä, että ystäväni johdatti minut tunnelukkojen maailmaan. Olen aina pitänyt itseäni varsin tasapainoisena, ahkerana ja helppona ihmisenä. Yht'äkkiä onkin kyseenalaistettava kaikki, mitä olen ollut niin monta vuosikymmentä. Ahkeruus ei olekaan hyve, vaan Vaativuuden tunnelukko. Helppous ei olekaan hyvä asia, vaan saattaa olla merkki alistuneisuudesta tai hyväksynnän hausta. Hillitty käytökseni ei olekaan pelkkää korrektisuutta ja hyvää kasvatusta, vaan ehkä emotionaalista estyneisyyttä.

Matkustin viikonloppuna lakeuksille rippijuhliin ja kuuntelin automatkat Kimmo Takasen Tunne lukkosi - Vapaudu tunteiden vallasta -äänikirjaa. Ja se sai aikaan oikein tunteiden sekametelisopan. Ymmärsin niin paljon ja toisaalta mieleen nousi enemmän avaamattomia lukkoja kuin avaimia. Tajusin, että olen vain osa sukupolvien ketjussa ja noudatan samoja käyttäytymisen kaavoja kuin ovat jo ehkä isovanhempani noudattaneet. Jos olen vapaa jostain tunnelukosta, sitä ei ole ollut kummallakaan vanhemmistani tai heidän kummankaan vanhemmilla. Karrikoidusti. Kaikilla meillä on tunnelukkoja ja se ei ole ihme, jos miettii suomalaisten koettelemuksia. Miten esimerkiksi isovanhempiemme sotakokemukset vaikuttavat nyt heidän lastenlastenlasten elämässä?
Osana sukupolvien ketjua by Pixabay
Miten tästä eteenpäin? Tärkeintä on tunnistaa omat tunnelukkonsa, kuten nyt olen tehnyt. Sitten on edessä pitkä prosessi niiden vaimentamisessa. Olen jo aiemmin kirjoittanut olevani suorituskeskeinen ja nyt sille löytyi nimikin Vaativuuden tunnelukko, joka on minulla ainoa hyvin vahva. Tällä hetkellä pohdin kovasti, mistä ihmeestä sen olen omaksunut. Minusta vanhempani eivät ole olleet niin vaativia ja olisin suorittamisella hakenut heidän hyväksyntäänsä. Vaihtoehdoksi jää se, että olen oppinut tuon mallin. Tein joku aika sitten valokuvakirjan sukumme kesämökillä vuosikymmenten aikana otetuista kuvista. Yhdessä kuvassa isäni makaa lepotuolissa ja olen kirjoittanut tekstiin sen olevan harvinaista. Isäni oli yrittäjä, joka oli aina joko kuntoilemassa, metsässä tai puhdetöiden parissa. Sunnuntaiaamuisin heräsin siihen, että hän oli käynyt pyöräilemässä jo muutaman kymmenen kilometrin reissun. Silti minusta tuntuu, että hän teki kaiken nauttien ja innostuneena. Olen isäni tytär ja tätä samaa olen ajatellut itsestäni. 

Olet vaativa itseäsi kohtaan, vaikka luultavasti itse pidät vaativuuttasi ihan kohtuullisena. Sinusta tuntuu, että koko ajan on tehtävä jotain, saatava aikaan tai pidettävä asiat ja tavarat järjestyksessä. Et voi olla tyytyväinen itseesi jos et täytä vaatimuksiasi - siksi tuntuu ettei mikään koskaan riitä, aina on jotain tavoittelemisen arvoista. Riittämättömyyden, epäonnistumisen, huonommuuden ja häpeän tunteet vaanivat ja iskevät ellet yllä koviin vaatimuksiisi. Ponnistelet välttääksesi näitä ikäviä tunteita ja se aiheuttaa sinulle ahdistusta ja stressiä. Stressi saattaa ilmetä erilaisina fyysisinä oireina - unettomuutena, väsymyksenä, korkeana verenpaineena, vatsahaavana tai paniikkikohtauksina. Sinun on vaikea rentoutua ja vain nauttia elämästä. Saatat olla enimmäkseen turhautunut ja ärtynyt itseesi ja toisiin. Elämä on suorittamista, ja uskot että se joskus tuo sinulle palkinnon - vapauden tai täydellisyyden. Loppujen lopuksi saavutukset kuitenkin tuntuvat tyhjiltä ja hamuat seuraavia tehtäviä ja haasteita. Jos päätät menestyä jossain, luultavasti menestyt siinä - osaamatta kuitenkaan pysähtyä nauttimaan menestyksestä.

www.tunnelukkosi.fi/tunnelukot

Nyt yritän katkaista tämän sukupolvien ketjun muutamassa asiassa, vaikka olen jo omat mallini siirtänyt lapsillenikin. Onneksi he ovat tässä valistuneempia ja auttavat minua huomaamaan, kun tunnelukko iskee. Saan heiltä heti whatsupp-viestin, kun alitajuntani on kirjoittanut Somen pullakahvi- tai skumppakuvaan, että olen nyt Ansainnut tämän. Olen ihan riittävän hyvä ansaitakseni jotain ilman hikeä ja kyyneleitä. Kai.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nouse nyt

Ja kun myrsky on ohi, et enää muistakaan, kuinka olet läpäissyt sen ja selvinnyt siitä. Et ole edes ihan varma, onko se ohikaan.  Yksi asia on sen sijaan varma. Kun tulet ulos myrskystä, et ole enää sama kuin olit siihen astuessasi.  Siitä myrskystä on kysymys.
Haruki Murakami, Kafka rannalla
Näillä sanoilla alkoi Ulrika Björkstamin kirja Nouse nyt - Kuinka selvisin vakavasta onnettomuudesta. Hänen elämänsä päättyminen on sekunnin tai metrin päässä, kun Mexico Cityssä lentokone putosi hänen päälleen. Siitä alkoi uskomaton taistelu kädet ja kasvot pahasti palaneina. Tarina kuljettaa Mexicosta, Dallasin ja Helsingin palovammayksiköiden kautta Turkuun. Kirja tempaisee niin mukaansa, että sen laskee käsistään vain hakeakseen Nessut. Ainakin minua se kosketti todella paljon. Siinä oli niin paljon omakohtaisesti kokemaani ajattelua ja asennetta, vaikka syy taisteluihimme ovatkin erilaiset. Molemmilta lähti kuitenkin hiukset ja elämää rytmitti lääkärit ja hoidot.
Oma reilut kolme viikkoa eristykse…

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemusPerheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani. 

Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille. 
Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitikoilt…

Ruuhkavuodet vai täydet vuodet?

Nousin aamulla sängystä ja huomasin käveleväni vinoon. Vasen jalkaterä ei noussutkaan portaalle ja käsi oli kumman kömpelö. Olin 46-vuotias ja tajusin, että minulla oli aivoverenkierron häiriö, ehkä TIA-kohtaus. Silti toimin ihan typerästi. Tein normaalit aamutoimet ja lähdin ajelemaan töihin ja viemään kuopusta kouluun. Matkalla soitin työterveyshuoltoon ja aviomiehelleni, että minulla taitaa olla aivoinfarkti. Hetken kuluttua miehen työpaikan ylilääkäri, neurologi, soitti minulle ja käski ajaa suoraan HYKS:n päivystykseen. Silti ajoin työpaikan kautta ja sain sieltä lähetteen. Päivystyksestä pääsin neurologiselle osastolle ja minulla todettiin lievä aivoinfarkti. Onneksi oireet palautuivat melko nopeasti ilman mitään liuotushoitoja. Myöhemmin tehdyssä magneettikuvauksessa oikealta aivoista löytyi pieni, nuppineulan pään kokoinen hyytymä. Ei sen tarvitse olla iso vika, kun se on päässä. Sen jälkeen oli pitkään ihmisten nimet kateissa.
Miksi sain aivoinfarktin? Todennäköisesti siksi,…