Rakastan - En rakasta

Minä rakastan lämpöä, mutta sydämeni ei. Olen aina tykännyt ottaa aurinkoa ja päivettynyt helposti palamatta. Tämän kaiken olen perinyt äidiltäni. Meillä on tytärten mukaan ihan sama auringosta nauttimisen asentomme. On ollut onni, että olen voinut olla mökillä vilvoittavan veden äärellä ja talo pysyy ilmalämpöpumpun avulla viileänä.

Helle ottaa myös voimille ja olen ollut tavallista hengästyneempi. Luin juuri, että sydänsairaille rasittavaa on jo yli 15 asteen lämpötila. Aamulla oli yllätys puntarissa, kun painoa oli pari kiloa normaalia enemmän. Nestetasapainon säilyttäminen on nyt haasteellista. Pitää juoda tarpeeksi, mutta ei liikaa. Kahvia ja alkoholia pitää välttää, koska molemmat kuivattavat elimistöä. Sitten pitäisi saada suoloja, mutta ei liikaa.

Yhtä hankalaa kuin ruoka-aineiden valitseminen. Meille kuluttajille on sysätty liikaa vastuuta ja huonon omatunnon saa nyt jo jopa avokadon syönnistä. En myöskään enää voi ostaa Äkäslompolosta Jounin kaupasta banaaneja hyvällä omalla tunnolla. Banaanikilon kasvihuonepäästöt ovat yhtä suuret välillä Costa Rica - Helsinki kuin Helsinki - Äkäslompolo. Ympäristön kannalta huolestuttavimmat kasvikset ja hedelmät löytyvät kuitenkin meidän bioastioista.

Aina kyse ei ole edes kuljetuksista vaan myös tuottajamaan olosuhteista. Avokado-villitys on aiheuttanut jo muun viljelyalan vähentymistä ja vesivarantojen kuihtumista, puhumattakaan rikkaiden viljelijäperheiden turvaksi hankituista avokadopoliiseista estämässä kidnappauksia. Aiemmin olen kipuillut talvisin tomaattien kanssa, kun espanjalaiset ovat paremman makuisia ja kypsyvät auringossa. Toisaalta niitä myrkytetään enemmän ja afrikkalainen työvoima elää aliarvoisissa olosuhteissa.

Lihan grillaamisestakin yritetään jo tehdä syntiä ja jäätelönkin valmistukseen käytetyn maidon tuottaminen on liki ympäristörikos, koska lehmien ruokaan tarvitaan niin paljon peltopinta-alaa. Ja ovatko lehmät ja kanat varmasti vapaita ja onnellisia? Olen seurannut läheltä yhtä isoa maitotilaa, joka tuottaa vapaan lehmän maitoa. Se työn ja sitoutumisen määrä 24/7 saa tällaisen tavallisen 8 - 16 työntekijän tuntemaan häpeää. Kunnioitan, miten lehmien hyvinvoinnin eteen tehdään kaikki hierontalaitteita myöten. Käytän siis edelleen mielelläni kotimaisia maitotuotteita.

Uskon, että jokaisella valinnallamme on merkitystä. Silti välillä tuntuu, että kaikki omat teot ovat näennäisiä ja ristiriitaisia. Pyrimme itse kalastamaan, keräämään ja kasvattamaan mahdollisimman paljon. Arvostamme eettisesti tuotettua ruokaa, mieluiten maalaismarkkinoilta. Toisaalta huristelemme 150 kilometrin mökkimatkan viikoittain päästäksemme kalaan ja sieneen. Tai maalaismarkkinoille mennään isolla moottoriveneellä.

En kuitenkaan jaksa olla nyt kovin stressaantunut näistä asioista. Verkoissa oli aamulla neljä kuhaa ja kohta alkaa ravustuskausi ja mustikat ovat jo kypsiä. Aurinko paistaa ja voin laiturilla oleilun ohessa käydä virkistäytymässä puhtaassa järvivedessä. Se jos jokin on elämänlaatua.