Siirry pääsisältöön

Ennen, nyt ja tulevaisuudessa

Sain vähän aikaa sitten poimia kymmenien kuvakorttien joukosta kolme, jotka kuvaavat tunteitani ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Olen kerran aiemminkin kokeillut tätä fasilitaattorikoulutuksessa ja se on hätkähdyttävää, miten nopeasti tulee intuitio joistain kuvista. Niin nytkin. Ja erityisen mielenkiintoista on, miten paljon niissä oli symboliikkaa.
Ennen-kuva on tuo uintikuva. Ajattelen, että minut on heitetty viisi, kuusi vuotta sitten kylmään veteen ja siitä oli vain selvittävä. Onneksi osaan uida ja läheiset ovat antaneet minulle vielä snorkkelinkin. En ole jäänyt kelluttelemaan, vaan tavoite on ollut mennä eteenpäin kohti rantaa. Nyt-kuvassa hyppään katolta toiselle portaikon yli. Lähtöpaikassa on ihmisiä kannustamassa, mutta hypyn kohteesta ei näy muuta kuin tukeva alastulopaikka. Ilmalento on korkea ja jopa hiukan riemuisa. Tulevaisuus-kuvassa on etualalla poltettu, vielä hiukan lämmin nuotiopaikka. Veden toisella puolella on kesämökki, jonka laiturilla on iloisen näköisiä ihmisiä. Kaukana siintävät lumihuippuiset vuoret, jotka lupaavat paljon seikkailuja. 

Koska nyt on ollut aikaa miettiä elettyä elämää, tein tänään elämäni janan. Sekin oli mielenkiintoinen tehtävä. Ensimmäinen havainto oli, että kylläpä aika on kulunut nopeasti ja miten paljon kaikkea onkaan tapahtunut. Harjoituksen yksi tärkeä osa on tehdä janaan fiiliskäyrä. Omani oli yhtä ajanjaksoa lukuun ottamatta debitin puolella. Tunnen vahvasti, että olen elänyt todella hienon elämän. 
Erityisen hienoa oli viime viikonloppuna, kun saimme mökille nuorisoamme ja pari pikkuista. Hienoa katsoa, miten loistavia vanhempia olemme onnistuneet kasvattamaan. Pienokaiset saavat paljon rakkautta, huolenpitoa ja positiivista palautetta. Eilen ja tänään olen ollut seuraamassa siskonpoikieni pesisotteluita ja ne olivat ihan parasta ajankulua. Kohta 17-vuotias kummipoika täräytti eilen seitsemän juoksua ja kummitäti oli pakahtua ylpeydestä tämän hienon nuorukaisen esityksen edessä. Hän pelaa lukkarina, joka on pesiksessä henkisesti kovin paikka ja vaatii vahvaa luonnetta, kun koko vastustajajoukkue hiillostaa henkisesti.
Tänään olin koiramme kanssa sienimetsässä, mutta palasin vielä tyhjän korin kanssa. Ei haittaa, kun oli muuten niin upea sää. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...

Vihdoinkin hyviäkin uutisia

Lääkäri soitti aamulla eilisistä labroista ja hoito näyttää jo vaikuttaneen positiivisesti arvoihin ja hoitoja jatketaan huomenna suunnitelman mukaan.  Olen henkisesti varautunut, että helppoa ei tule olemaan jatkossakaan. Nyt kuitenkin tietää, että eteenpäin mennään. Nyt keskityn leffaan What Maisie Knew hyvien karkkien kera.