Virta vie

Tänään intuitiivisen kirjoittamisen kurssin teema oli Virta ja voi, mitä kaikkea yksi viisikirjaiminen sana saikaan aikaan päässäni. Välillä ajatukset uivat todella syvässä ja pimeässä virrassa, mutta sitten nokka nousee taas pinnalle vetämään henkeä ja näkee auringon valon.

Kun viisi vuotta sitten sain vuoden ihmettelyn jälkeen diagnoosini ja hoidot alkoivat saman tien täydellä teholla. Silloin sitä vain hypättiin hoitovirtaan ja toivotaan parasta. Kukaan ei tuohon virtaan halua vapaaehtoisesti, mutta kun sinne on heitetty, ei auta muuta kuin räpiköidä parhaalla mahdollisella tavalla. Alkuvaiheessa virta on syvä, voimakas ja välillä hyvin tumma. Siinä sitä sitten kellutaan ja välillä vauhdissa iskeydytään pinnan alla oleviin karikoihin. Hetken aikaa sitä ei tiedä, missä on pinta ja missä pohja.

Kuva on otettu 6/2017, kun olin juuri päässyt sairaalasta mökille 

Onneksi virta tuo välillä pintaankin ja laiturille. Uintimatkan avustajat tarkistavat uimarin kunnon, antavat kannustusta ja energiaa jatkaa eteenpäin, kunnes taas mennään. Laiturilla levätessä voi tuntea jo lämmittävän auringon ja vesi näyttää lempeältä, lämpimältä ja kimaltevalta. Virrasta selviytyy parhaiten, kun luottaa omaan uintitaitoonsa ja saa tarvittaessa hoitohenkilökunnalta tai läheisiltä kellukkeet.

Oma uintimatkani sujui minusta hyvin, vaikka välillä olikin vedenalaisia, arvaamattomia pyörteitä. Voimat kestivät hyvin ja hematologi oli oikein tyytyväinen suoritukseeni (tai omaansa:)). Silti rannalle päästyä energiavarat olivat ihan loppu. Tämä viisi vuotta kestänyt uintimaratoni oli kuitenkin aika rankka, varsinkin tällaiselle pikamatkojen specialistille. Olin varmaan mennyt ylikuntoon ja siitä selviää vain lepäämällä.

Nyt olen valmis ja tarpeeksi voimissani hyppäämään uudelleen uimaan. Tällä kertaa toivon virran olevan juoksultaan huomattavasti rauhallisempi ja matalampi, että jalat löytävät tarvittaessa tukevan pohjan. Tässä uudessa virrassa on paljon mielenkiintoisia sivupuroja, joita voi käydä tutkiskelemassa. Ehkä osaan jo säännöstellä paremmin päivittäiset uintimatkat ja malta kellutellakin välillä.

Ehkä virta voisi viedä taas Lappiin hyvien ystävien kanssa. Siellä on koettu yhdessä monet jännittävät seikkailut, sekä kanootissa että välillä vedessä kosken armoilla tavarat kellumassa pitkin jokea. Niissä reissuissa yhdistyi monta ihanaa asiaa; ystävät, hauskuus, luonto ja kiireettömyys. Terveisiä vain kaikille ihanille ruoskalaisille.

Nyt vasta maltoin lukea päivän kirjoittamistehtävän ja sehän viekin minua taas ihan uusien mietteiden ääreen. No, oli tuo Virta-sanakin jo varsin inspiroiva.