Tulppa vai ei?

Eilen löysin itseni taas Pohjola Sairaalasta. Olin kolmisen päivää kärsinyt kivuliaasta pohkeesta ja luulin sen vain jumittuneen kävelystä. Venyttelin, lääkitsin kipuvoiteella ja särkylääkkeillä ja kävin jopa hierotuttamassa jalat. Aamulla se oli kuitenkin edelleen tönkkö, särkevä ja kävelyarka. Vasta silloin pätkähti päähän, että kyse voi ollakin veritulpasta, joka kohdallani on vakava juttu. Viisi vuotta sitten sain keuhkoembolian, joka huomattiin, kun vihdoin pääsin HYKS:iin kunnon tutkimuksiin ja koko pitkä tarina alkoi. 

Pixabay

Soitin työterveyshuoltoon ja pääsin melkein saman tien lääkärille. Labrakoe, Dimeeri, sulki kuitenkin negatiivisena tulpan mahdollisuuden ja pystyin taas hengittämään vapaammin. Illalla sain kotona hyvää hoitoa; jalkaan suunnitellun hienon jääpakkauksen ja hieronnan. Kyse oli varmaan pienestä revähdyksestä syvällä pohkeessa. Johtuikohan se siitä ilosta, jota tunsin muutama päivä sitten, kun pystyin tekemään syväkyykkyjä tavallista helpommin. Muutenkin on olo tuntunut viikon ajan hyvältä ja hengästyminen on ollut vähäisempää. Olin jo niin innoissani, että aloin jopa katumaan viime aikoina tehtyjä päätöksiä. Eilen tuli kuitenkin taas takapakkia ja väsähdin iltapäivällä aika totaalisesti. Eli päätökset ovat olleet sittenkin oikeita.

Pixabay

Viimeiset viisi vuotta olen ollut niin taistelumoodissa, että en ole kyennyt henkisellä tasolla käsittelemään kaikkea tapahtunutta. Kaikki voimat ovat olleet keskitettynä kuntoutumiseen. Maaliskuussa maatessani kuumeisena ja voimattomana sohvalla, laskin henkisesti puolustukseni ja  annoin tilaa tunteille. Ja rytinällähän ne tulivatkin kuin lehmät kevätlaitumelle. Pari viikkoa oli herkkää aikaa ja sain tunteilleni selityksen. Siitä oivalluksesta lähti liikkeelle oman kriisini käsittelyvaihe, joka edelleen on käynnissä, mutta hyvässä vaiheessa. Pintaan pulpahtelee jo paljon seuraavaan vaiheeseen, uudelleen suuntaumiseen, liittyviä ajatuksia. Ne ovatkin olleet varsin mielenkiintoisia, mutta sanonnan mukaan 'Jumala ei ole kieltänyt turhia/suuria/hulluja haaveilemasta'. 

Pixabay

Kriisin käsittelyvaiheessa kriisin aiheuttanut tapahtuma aletaan ymmärtää. Tapahtumaa ei enää kielletä, vaan sen käsitetään olevan muutoksineen ja menetyksineen totta. Ihminen alkaa olla valmis kohtaamaan tapahtuman kaikki ulottuvuudet ja oman muuttuneen tilanteensa. 

Käsittelyvaiheessa ihminen tiedostaa kriisin aiheuttamat muutokset ja alkaa usein pohtia omaa identiteettiään, vakaumuksiaan ja uskomuksiaan. Ajatukset alkavat liikkua muissakin asioissa kuin tapahtuneessa, mutta tulevaisuutta ei vielä jaksa pohtia.
Ihminen kuitenkin valmistautuu suuntautumaan jälleen tulevaisuutta kohti.