Siirry pääsisältöön

Kirjastokortti pidentää ikää

Jo useat luotettavat tutkimukset todistavat lukemisen olevan hyväksi terveydelle, kertoo neurologi Markku T. Hyyppä Parnosso-lehdessä.

Jos tuo pitää paikkansa, niin olen höylännyt kirjastokortilla ainakin muutaman vuoden lisää. Ensimmäisenä sairastamisvuotena, kun olin sairaslomalla, taisin lainata yli 60 kirjaa. Se oli loistava tapa hypätä omista, samaa ympyrää pyörivien ajatusten maailmasta kirjojen tarinoihin. 

Olen edelleen kirjaston suurkuluttaja ja lainasin eilenkin kuusi kirjaa. En enää halua omistaa kirjoja. Käyn kirjakaupassa tsekkaamassa uutuudet ja laitan ne heti näppärästi Helmetin mobiilisovelluksella varaukseen. Samalla laitan parhaat kirjat varaukseen myös äidilleni. Nytkin minulla taitaa olla noin 40 kirjaa varauksessa.

Harrastan kirjojen kanssa multitaskausta ja luen paria, erityyppistä kirjaa vuorotellen. Olen myös opettanut itseni siihen, että en koskaan rupea nukkumaan ennen edes muutaman sivun lukuhetkeä. Lasten ollessa pieniä luin heille paljon ja toivon siitä jääneen heillekin kipinä lukemiseen. Kuopus oli pienenä niin kova lukija, että kirjastossa käytiin kesäisinkin hakemassa korkea pino muutaman päivän välein ja ala-asteella tuli aina voitto Mestarilukija-kampanjassa. Esikoiselle pahin rangaistus oli iltasadun lukematta jättäminen.
Pride-viikon kunniaksi by Pixabay
 Tänään oli taas kardiologin puolivuosittainen tarkastus. On jännä, miten vatsaan nousee heti outo möykky, kun kääntyy kohti Meilahden tornisairaalaa ja ajaa auton talliin. Sen on tehnyt niin monta kertaa, että joka kertaa lähettää kiitokset ylös, kun saa ajaa vain ohi kohti keskustaa. Nyt sitä haluaa vain elää mahdollisimman normaalia elämää ja unohtaa mahdollisimman totaalisesti koko Hyksin. 

Tilanne oli muuttumaton, mikä on aina hyvä juttu. Sydänarvot ovat vain sitkeästi edelleen korkealla ja se vähän ihmetyttää. Tosin on odotettavissa, että ne laskevat vielä seuraavat kuukaudet, jopa vuoden. Kysyin lääkäriltä näkemystä kunnostani, jos skaala on 100% erinomainen ja 0% kuollut. Hän ei pystynyt sanomaan suoraa vastausta, koska sydämen ultraäänen tutkimus on ihan eri asia kuin suorituskyky, joka voi olla paljon arvoja alhaisempi. Näin se on kuulemma kohdallanikin. Sydän on jäykkä ja laajentunut. Hengästyminen tulee siitä, kun sydän yrittää rasituksessa täyttyä verestä, mutta se on kuin tiukka ilmapallo, johon ei meinaa saada millään ilmaa sisään. Sen myötä nousee keuhkoverenpaine  ja tulee hengästynyt olo.
Hänellä oli myös lupaavia uutisia uusista, kliinisessä tutkimuksessa olevista sydänlääkkeistä, joista olisi apua sydänamyloidoosissa ja kaikille, joilla on samanlainen jäykkä sydän. Ne toimivat tavallaan sydämen relaksantteina ja sydänlihas joustaisi paremmin. Hän sanoi tällaisen uuden lääkkeen olevan todella merkittävä edistys. Saa nähdä ehdinkö omana elinaikanani kokeilla sen tehoa. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...

Vihdoinkin hyviäkin uutisia

Lääkäri soitti aamulla eilisistä labroista ja hoito näyttää jo vaikuttaneen positiivisesti arvoihin ja hoitoja jatketaan huomenna suunnitelman mukaan.  Olen henkisesti varautunut, että helppoa ei tule olemaan jatkossakaan. Nyt kuitenkin tietää, että eteenpäin mennään. Nyt keskityn leffaan What Maisie Knew hyvien karkkien kera.