Pidä huolta kehostasi,
koska se on ainoa paikka,
jossa vietät koko elämäsi
Törmäsin tähän lauseeseen ja minusta se on valtavan hienosti sanottu, mutta vaikeasti toteutettavissa. Mietin heti, että olenko itse elämässäni noudattanut tätä neuvoa. Ensimmäisenä tuli mieleen lääkäri, jolla kävin selkäkipujen vuoksi parikymppisenä. Hän sanoi, että minun ei kannattaisi harrastaa urheilulajeja, joissa tulee tärähdyksiä ja äkkinäisiä pysähdyksiä. Hienoa, että sain ihan luvan kanssa jättää inhoamani hölkkäämisen väliin, mutta sen sijaan jatkoin lentopalloa ja muita pallopelejä. Hassua, että tuolloin puhuttiin hölkkäämisestä. Tuon neuvon ohittaminen on aiheuttanut elämässäni paljon tuskaa, mutta myös hurjasti hienoja muistoja pallojen parissa. Pari vuoden kroonisen selkäkipujakson jälkeen olen ymmärtänyt huoltaa selkääni ja joka kerran joogassa totean, että selkäni kiittää.
Keho ei kuitenkaan ole irrallinen osa meitä, vaan oikeasti fiksuin osa meitä. Se jopa osaa kertoa fyysisillä oireilla, kun meillä menee henkisesti liian kovaa. Keho on pitkäpinnainen ja kestää pitkään huonoa kohtelua. Nuorena sitä ei ymmärrä, että olemme kuin puut ja keräämme vuosikerroksia, hyviä ja huonoja. Kaikki pelottelu seurauksista tuntuu liian kaukaiselta, kun liikumme liian vähän, istumme liikaa, keräämme niveliä rasittavaa ylipainoa, nukumme liian vähän, mustaamme keuhkoja, rikomme ikeniä nuuskalla tai turrutamme elimistön alkoholilla. Tulee mieleen Riki Sorsa, joka koskettavassa videossa vetosi nuoriin tupakoinnin vaaroista. Hänen kohdallaan oli liian myöhäistä.
Sitten kehosta mieleen. Törmäsin tänään termiin itsemyötätunto. Olemme kyllä ystävällisiä ja kannustavia kavereille, mutta itsellemme annamme sapiskaa ja arvostelua. Neuvo onkin, että puhu itsellesi kuin kaverillisesi, ystävällisesti ja kannustavasti. Olen loistava, vaikka koneisto välillä piiputtaakin. Olen itseni paras ystävä, joka elää kanssani syntymästä viimeiseen päivään.
Kommentit
Lähetä kommentti