Siirry pääsisältöön

Säännöllinen kuukautisrytmi

Taas meni kolme viikkoa ja sain jo tavaksi muodostuneet kuukautiset eli flunssan. Onneksi tällä kertaa on selvästi kyseessä vilustumistyylinen flunssa; väsyttää, kurkkua karhentaa ja korvia vihloo. Ei ole edes kuumetta, mutta pitää ottaa vähän rauhallisemmin. Onneksi ulkona on kova, viileä tuuli ja olenkin mieluummin kotosalla ja kirjoittelen.

Aiemmin kirjoitin siitä, että savimöhkälettä pitää kaapia kerros kerrokselta, että sieltä paljastuu se lopullinen minä, oma coreni. Mikä on oleellinen osa minua? Olen oivaltanut, että yksi sellainen on kirjoittaminen. Olen nauttinut kovasti blogini kirjoittamisesta ja saanut siitä paljon hyvää palautetta. Olen aina töissäkin tykännyt kirjoittaa, vaikka kyse olisi ollut vain projektisuunnitelmasta tai esiteteksteistä. Moni on ehdottanut, että kirjoittaisin oman tarinani. Olen sitä pureksinut pitkään ja nyt olen aloittanut tekemään haaveista totta.

Ensimmäinen askel oli hankkia uusi kannettava ja se olikin aika iso operaatio. Piti ymmärtää kaikkien hienojen ominaisuuksien merkitys omalle käytölle, lukea useita testejä ja selailla verkkokauppojen tarjontaa. Päädyin HP Envy 13-ad103no 13,3" kannettavaan, joka on tarpeeksi kevyt ja pitää sisällään kaikki tarvitsemani ominaisuudet. En testannut sitä ennen ostoa ja ehkä nyt olisin ottanut sittenkin yhden asteen isomman. Aiempi koneeni on 15" ja kirjoittaminen sillä on vakaampaa ennen kuin totun astetta pienempään näppäimistöön. No, tämä vaatii tottumista (ja lyhyemmät kynnet), mutta on muuten ihan super; nopea ja nätti.

Oman tarinan kirjoittamisen pitäisi olla helppoa, koska joku muu on jo laatinut käsikirjoituksen. Minulta lupaa kysymättä. Välillä mietityttää ketä tarinani voisi kiinnostaa, mutta en kirjoitakaan sitä välttämättä julkaistavaksi. Uskon tarinan kirjoittamisen olevan tärkeä osa omaa toipumista, terapiaa. Itsellä on ollut aina niin kiire toipua ja kuntoutua, että tunteiden käsittelylle ei ole jäänyt juurikaan tilaa tai sitten ne on purettu saunassa omalle miehelle. Minusta olisi ihanaa, jos nuorin tyttäreni osallistuisi kirjoitusprosessiin omasta näkökulmastaan. Hänelle on suotu ensinnäkin kirjoittamisen lahja ja toisekseen lähiomaisen näkökulmasta on kirjoitettu ihan liian vähän.  Hän tuskin suostuu, mutta voin ainakin toivoa.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan