Taas meni kolme viikkoa ja sain jo tavaksi muodostuneet kuukautiset eli flunssan. Onneksi tällä kertaa on selvästi kyseessä vilustumistyylinen flunssa; väsyttää, kurkkua karhentaa ja korvia vihloo. Ei ole edes kuumetta, mutta pitää ottaa vähän rauhallisemmin. Onneksi ulkona on kova, viileä tuuli ja olenkin mieluummin kotosalla ja kirjoittelen.
Aiemmin kirjoitin siitä, että savimöhkälettä pitää kaapia kerros kerrokselta, että sieltä paljastuu se lopullinen minä, oma coreni. Mikä on oleellinen osa minua? Olen oivaltanut, että yksi sellainen on kirjoittaminen. Olen nauttinut kovasti blogini kirjoittamisesta ja saanut siitä paljon hyvää palautetta. Olen aina töissäkin tykännyt kirjoittaa, vaikka kyse olisi ollut vain projektisuunnitelmasta tai esiteteksteistä. Moni on ehdottanut, että kirjoittaisin oman tarinani. Olen sitä pureksinut pitkään ja nyt olen aloittanut tekemään haaveista totta.
Ensimmäinen askel oli hankkia uusi kannettava ja se olikin aika iso operaatio. Piti ymmärtää kaikkien hienojen ominaisuuksien merkitys omalle käytölle, lukea useita testejä ja selailla verkkokauppojen tarjontaa. Päädyin HP Envy 13-ad103no 13,3" kannettavaan, joka on tarpeeksi kevyt ja pitää sisällään kaikki tarvitsemani ominaisuudet. En testannut sitä ennen ostoa ja ehkä nyt olisin ottanut sittenkin yhden asteen isomman. Aiempi koneeni on 15" ja kirjoittaminen sillä on vakaampaa ennen kuin totun astetta pienempään näppäimistöön. No, tämä vaatii tottumista (ja lyhyemmät kynnet), mutta on muuten ihan super; nopea ja nätti.
Oman tarinan kirjoittamisen pitäisi olla helppoa, koska joku muu on jo laatinut käsikirjoituksen. Minulta lupaa kysymättä. Välillä mietityttää ketä tarinani voisi kiinnostaa, mutta en kirjoitakaan sitä välttämättä julkaistavaksi. Uskon tarinan kirjoittamisen olevan tärkeä osa omaa toipumista, terapiaa. Itsellä on ollut aina niin kiire toipua ja kuntoutua, että tunteiden käsittelylle ei ole jäänyt juurikaan tilaa tai sitten ne on purettu saunassa omalle miehelle. Minusta olisi ihanaa, jos nuorin tyttäreni osallistuisi kirjoitusprosessiin omasta näkökulmastaan. Hänelle on suotu ensinnäkin kirjoittamisen lahja ja toisekseen lähiomaisen näkökulmasta on kirjoitettu ihan liian vähän. Hän tuskin suostuu, mutta voin ainakin toivoa.
Aiemmin kirjoitin siitä, että savimöhkälettä pitää kaapia kerros kerrokselta, että sieltä paljastuu se lopullinen minä, oma coreni. Mikä on oleellinen osa minua? Olen oivaltanut, että yksi sellainen on kirjoittaminen. Olen nauttinut kovasti blogini kirjoittamisesta ja saanut siitä paljon hyvää palautetta. Olen aina töissäkin tykännyt kirjoittaa, vaikka kyse olisi ollut vain projektisuunnitelmasta tai esiteteksteistä. Moni on ehdottanut, että kirjoittaisin oman tarinani. Olen sitä pureksinut pitkään ja nyt olen aloittanut tekemään haaveista totta.
Ensimmäinen askel oli hankkia uusi kannettava ja se olikin aika iso operaatio. Piti ymmärtää kaikkien hienojen ominaisuuksien merkitys omalle käytölle, lukea useita testejä ja selailla verkkokauppojen tarjontaa. Päädyin HP Envy 13-ad103no 13,3" kannettavaan, joka on tarpeeksi kevyt ja pitää sisällään kaikki tarvitsemani ominaisuudet. En testannut sitä ennen ostoa ja ehkä nyt olisin ottanut sittenkin yhden asteen isomman. Aiempi koneeni on 15" ja kirjoittaminen sillä on vakaampaa ennen kuin totun astetta pienempään näppäimistöön. No, tämä vaatii tottumista (ja lyhyemmät kynnet), mutta on muuten ihan super; nopea ja nätti.
Oman tarinan kirjoittamisen pitäisi olla helppoa, koska joku muu on jo laatinut käsikirjoituksen. Minulta lupaa kysymättä. Välillä mietityttää ketä tarinani voisi kiinnostaa, mutta en kirjoitakaan sitä välttämättä julkaistavaksi. Uskon tarinan kirjoittamisen olevan tärkeä osa omaa toipumista, terapiaa. Itsellä on ollut aina niin kiire toipua ja kuntoutua, että tunteiden käsittelylle ei ole jäänyt juurikaan tilaa tai sitten ne on purettu saunassa omalle miehelle. Minusta olisi ihanaa, jos nuorin tyttäreni osallistuisi kirjoitusprosessiin omasta näkökulmastaan. Hänelle on suotu ensinnäkin kirjoittamisen lahja ja toisekseen lähiomaisen näkökulmasta on kirjoitettu ihan liian vähän. Hän tuskin suostuu, mutta voin ainakin toivoa.
Kommentit
Lähetä kommentti