Voisiko sitä olla parempaa matkaseuraa kuin omat tyttäret? Olemme useana vuonna tehneet tyttäret-äiti-reissun ja ne ovat olleet kyllä aina niin mukavia ja opettavaisia mm. viimeisimmät meikkivinkit. Tällä kertaa matkaseurana oli nuorin tytär, joka opiskelee Oulussa ja näemme harvemmin. Matkakohteemme oli Mallorca ja siellä Son Caliu. Olin varannut matkan jo talvella, kun edellinen yhteinen lomamme Oslossa oli niin kylmä ja sateinen ja sitä ennen rantaloma peruuntui tyttären sairaalareissuun. Nyt jännitti, että lähdemmekö Suomen helteitä pakoon vesisateeseen. Säät olivat kuitenkin täydelliset. Suomen helle olisi ollut minun sydämen vajaatoiminnalleni rankkaa.
Tytär oli flunssassa koko reissun ja minäkin olin aika huonossa kävelyhapessa. Silti loma on aina lomaa ja irtiotto arjesta ja entistä kutistuneemmista kuvioistani. Olen ollut itsekin vähän flunssainen ja ehkä siitä johtuen nestettä oli taas kertynyt kehoon ja kävely bussipysäkillekin eteni runsain pysähdyksin. Olin kuitenkin reipas ja kävin aamuisin joko joogassa tai kuntosalilla ja jo viimeisenä päivänä olo oli jo paljon parempi. Olen joutunut kamppailemaan kehon nestetasapainon kanssa jo viisi vuotta ja en vieläkään hallitse sen syitä tai hoitoa. Juonko liikaa vai liian vähän? Johtuuko se rasituksesta vai rasittamattomuudesta? Olenko nauttinut liikaa suolaa (=salmiakkia ja lakritsia)? En myöskään ymmärrä, miten olo sitten yhtenä päivänä onkin taas parempi ja kävely kulkee.
Nyt olen mökillä ja niin onnellinen, kun metsuri on touhunnut viime viikolla tontilla ja kaatanut ainakin kymmenen isoa, pihaa pimentävää kuusta. Nyt ilta-aurinko loistaa järvellä niin kauniisti ja kaikki lehtipuut pääsevät oikeuksiinsa. Jälkipyykkinä on tietysti talon kokoisia taloja havuja, joita itsekin yritän raivata voimien mukaan.
Ensi viikolla on sitten taas hematologin tapaaminen, rokotuksia ja muita hoitoja. Seuraavalla viikolla on sitten työterveyslääkärin tapaaminen ja päätämme jatkosta. On todella vaikeaa arvioida omaa jaksamista. Mieheni arvion mukaan oloni on vakaa paineettomassa tilassa. Väsymys tulee aina yllättäen, kun en osaa arvioida voimiani ja touhuan liikaa. Toisaalta aktiivisuus on tärkeää, että kestokyky paranisi.
Hotel Son Caliu Spa Oasis
Tytär oli flunssassa koko reissun ja minäkin olin aika huonossa kävelyhapessa. Silti loma on aina lomaa ja irtiotto arjesta ja entistä kutistuneemmista kuvioistani. Olen ollut itsekin vähän flunssainen ja ehkä siitä johtuen nestettä oli taas kertynyt kehoon ja kävely bussipysäkillekin eteni runsain pysähdyksin. Olin kuitenkin reipas ja kävin aamuisin joko joogassa tai kuntosalilla ja jo viimeisenä päivänä olo oli jo paljon parempi. Olen joutunut kamppailemaan kehon nestetasapainon kanssa jo viisi vuotta ja en vieläkään hallitse sen syitä tai hoitoa. Juonko liikaa vai liian vähän? Johtuuko se rasituksesta vai rasittamattomuudesta? Olenko nauttinut liikaa suolaa (=salmiakkia ja lakritsia)? En myöskään ymmärrä, miten olo sitten yhtenä päivänä onkin taas parempi ja kävely kulkee.
Nyt olen mökillä ja niin onnellinen, kun metsuri on touhunnut viime viikolla tontilla ja kaatanut ainakin kymmenen isoa, pihaa pimentävää kuusta. Nyt ilta-aurinko loistaa järvellä niin kauniisti ja kaikki lehtipuut pääsevät oikeuksiinsa. Jälkipyykkinä on tietysti talon kokoisia taloja havuja, joita itsekin yritän raivata voimien mukaan.
Ensi viikolla on sitten taas hematologin tapaaminen, rokotuksia ja muita hoitoja. Seuraavalla viikolla on sitten työterveyslääkärin tapaaminen ja päätämme jatkosta. On todella vaikeaa arvioida omaa jaksamista. Mieheni arvion mukaan oloni on vakaa paineettomassa tilassa. Väsymys tulee aina yllättäen, kun en osaa arvioida voimiani ja touhuan liikaa. Toisaalta aktiivisuus on tärkeää, että kestokyky paranisi.
Kommentit
Lähetä kommentti