Siirry pääsisältöön

Uuteen nousuun

Nyt alkaa elämä taas maistua elämältä, kun penisilliini on nujertanut taudin. Pääsen taas kuntoilemaan ja rakentamaan kuntoa kohti työkestävyyttä. Erityisen iloinen olen, että jaksoin juuri kiertää koiran kanssa Lehtisaaren. Viime viikolla piti kääntyä takaisin, vaikka uhosinkin tyttärelle jaksavani. Hän ehkä tuntee äitinsä paremmin ja huolehtii kovasti. Tuntuu usein, että hän on äiti ja minä lapsi.

Perjantaina olin tapaamassa työterveyslääkäri Leifiä, joka on ihana tyyppi. Hän osaa niin ottaa ihmisen kokonaisvaltaisesti. En ole pelkkä diagnoosirykelmä. Hän oli niin onnellinen puolestani kantasolusiirron onnistumisesta ja laittoi käden sydämelleen.

Kovasti pohdimme fiksuinta jatkoa. Kerroin, että vastaanotolle tullessani jo pelkkä autotallista tuleminen vaati pari hengähdystaukoa ja, että aamupäivän asioinnilla käyminen vaatii iltapäiväunet. Vaa`an toisessa kupissa on halu tehdä töitä ja olla osa työyhteisöä tehden jotain järkevää ja tuloksellista. Kardiologin tapaaminen on harmillisesti vasta joulun välipäivinä, joten sen tulokset sydämen tilasta eivät ole vielä käytettävissä.

Päädyimme siihen, että sairaslomaa jatketaan tammikuun loppupuolelle ja sitten alottaisin työt osapäiväisenä. Minusta se kuulostaa järkevältä ja realistiselta ja aviomieskin peukuttaa.

Tykkään kovasti joulun odotuksesta ja erityisesti joulukonserteista. Tänä vuonna olen päässyt nauttimaan kolmesta ihanasta konsertista. Näistä suosikkini oli Club for Fiven konsertti ja tunnelmallisin esitys oli Pepe Willbergin Oi, Jouluyö Mikael Agricolan kirkossa. Käytiin myös tyttären kanssa Ultra Bran konsertissa ja olihan se hyvä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...

Nouse nyt

Ja kun myrsky on ohi, et enää muistakaan, kuinka olet läpäissyt sen ja selvinnyt siitä. Et ole edes ihan varma, onko se ohikaan.  Yksi asia on sen sijaan varma. Kun tulet ulos myrsk ystä, et ole enää sama kuin olit siihen astuessasi.  Siitä myrskystä on kysymys. Haruki Murakami, Kafka rannalla Näillä sanoilla alkoi Ulrika Björkstamin kirja Nouse nyt - Kuinka selvisin vakavasta onnettomuudesta. Hänen elämänsä päättyminen on sekunnin tai metrin päässä, kun Mexico Cityssä lentokone putosi hänen päälleen. Siitä alkoi uskomaton taistelu kädet ja kasvot pahasti palaneina. Tarina kuljettaa Mexicosta, Dallasin ja Helsingin palovammayksiköiden kautta Turkuun. Kirja tempaisee niin mukaansa, että sen laskee käsistään vain hakeakseen Nessut. Ainakin minua se kosketti todella paljon. Siinä oli niin paljon omakohtaisesti kokemaani ajattelua ja asennetta, vaikka syy taisteluihimme ovatkin erilaiset. Molemmilta lähti kuitenkin hiukset ja elämää rytmitti lääkärit ja hoido...