Vuosi 2017 alkaa olla päättäjäisiä vailla pulkassa. Facebook tarjosi kivan uuden palvelun ReSnapin, joka tekee tilattavan albumin kaikista vuonna 2017 julkaistuista kuvista. Voi, kun minun vuoteni näytti ihanalta. Paljon ihania tapahtumia, tapaamisia ystävien kanssa, hyvää ruokaa, mukavia matkoja ja kauniita luontoelämyksiä. Te kaikki blogiani seuranneet tietävät sen olleen vain osatotuus vuodestani. Totuus kuitenkin. Se kaikki kuvissa näkyvä on tapahtunut.
Tein vuoden alkupuolella tietoisen päätöksen, että en kerro Facebookissa tai Instassa sairaudestani tai hoidoista. Olen kuitenkin ollut sen suhteen hyvin avoin, mutta kaikille tutuille, joiden kanssa en ole aktiivisesti yhteydessä, en halunnut sitä jakaa. Kaljukuvanikin sai Whatsuppin kautta vain harva ja valittu.
Aika kultaa muistot hurjalla vauhdilla ja hyvä niin. Katsoin eilen sairaala-aikaisia kuvia ja kyllä tuli kyyneleet silmiin, kun henkisesti palasin sairaalasänkyyn ja kylpyhuoneeseen, jossa hoitaja leikkasi hiukseni. Se ei muuten sillä hetkellä tuntunut niin dramaattiselta kuin nyt jälkikäteen. Päällä oli soturiasenne.
Vuosi oli myös monella tapaa hyvä. Olen nauttinut kovasti eristäytymisestä mökille kuukausiksi ja sain etuoikeuden seurata luonnon kulkua keväästä syksyyn. Muutimme kaksi kertaa ja nyt on hyvä koti. Ihanaa on ollut pienen Vildan syntymä lokakuussa. Kirkkain tähti on kuitenkin ollut puhdas luuydin, työvoitto, jonka eteen kannatti kärsiä. Bonuksena sain vielä kiharat hiukset.
Ensi vuodesta toivon tylsää ja tavallista. On aina onni, että ei tiedä tulevasta. Viime uutena vuotena tiesin jo pääsystä kantasolusiirtoon ja oikeasti odotin paljon pahempaakin. Toivon, että työhön paluu sujuu onnistuneesti ja pääsen taas osaksi työyhteisöä ja mielenkiintoisia työtehtäviä. Toivon myös, että saan viettää paljon aikaa lastenlasten kanssa. Odotan myös kunnon kannalta yhä paranevaa vuotta. Siksi ensimmäinen viikko startataankin lämpimässä, jossa voi kävellä, uida ja käydä salilla.
Kommentit
Lähetä kommentti