Uudessa kodissamme on yksi paha vika. Sieltä ei huvittaisi lähteä minnekään ja koko ajan on sellainen Ikea-mainos -fiilis; ihana olla kotona. Pikkuisen on vielä laitettavaa, mutta nyt vedetään hteken henkeä. Taulut odottivat edellisessäkin kodissa kiltisti lattialla pinoissa muutaman kuukauden.
Viime viikonloppuna pidimme täällä jo ensimmäiset juhlat. Kolmas lapsenlapseni sai nimen Vilda ja sitä juhlittiin Suomen suvun kesken. Aiemmin Vilda oli jo Ruotsissa juhlittavana. Juhlat alkoivat dramaattisesti, kun vauva jäi äitinsä kanssa hissiin jumiin liki puoleksi tunniksi. Vildalla oli eväät mukana, mutta hississä olivat myös suurin osa juhlatarjoiluista.
Tuli taas mieleen, että juhlia on ihan liian harvoin. Niitä on kiva suunnitella ja perheessä on monta kokkaamisesta innostunutta. Oli myös ihana vaalia perinteitä. Vilda käytti isoäitini 115 vuotta vanhaa kastemekkoa, jossa kaikki suvun jäsenet on kastettu. Näin hänet liitettiin osaksi sukua viidennen sukupolven edustajana. Olin niin kiitollinen, että sain kokea tuon hetken. Oma puheeni meinasikin mennä kyynelten puolelle.
Itsenäisyyspäivänä olimme Linnassa juhlimassa ja erityisen hienon siitä teki 100-vuotias Suomi. Jaksoin oikein hyvin koko illan, kun otin kunnon virolaiset hevoslääkkeet. Kuumakaan ei ollut peruukista huolimatta. Se oli oikeastaan aika kätevä ratkaisu. Illan aikana tuli toivotettua Hyvää itsenäisyyspäivää ainakin kolmesataa kertaa. Ainoastaan jalat olivat lopussa niin muussia, vanhoista korkkareista huolimatta, että illan viimeinen letkajenkka jäi väliin.
Flunssa on piinannut sitkeästi ja toissapäivänä taivuin vihdoin kolmen viikon jälkeen ja kävin hakemassa kuurin poskiontelotulehdukseen. Nyt on olo paljon parempi, mutta kunnonkohotus pitää aloittaa alusta. Aamupäivisin jaksaa juosta asioilla ja kävin jopa kuntosalilla ensimmäisen kerran kuukauteen. Iltapäivällä tuleekin sitten noutaja ja on pakko ottaa kunnon päiväunet.
Huomenna minulla on tapaaminen työterveyslääkärin kanssa ja pohditaan työhön palaamista. Sairasloma loppuu vuodenvaihteessa. Kävin tänään pitkästä aikaa töissä ja oli niin ihanaa nähdä työkavereita. Pelkästään heidän hyvän seuran takia voisin palata vaikka heti huomenna. On todella vaikeaa päättää, mikä olisi järkevintä. Pitkittynyt flunssa pilasi kaiken. En nyt tiedä, mikä on kuntoni ja sydämen todellinen tilanne. Paremman kuvan tilanteesta saan vasta joulun välipäivinä, kun minulla on kardiologin tapaaminen.
Viime viikonloppuna pidimme täällä jo ensimmäiset juhlat. Kolmas lapsenlapseni sai nimen Vilda ja sitä juhlittiin Suomen suvun kesken. Aiemmin Vilda oli jo Ruotsissa juhlittavana. Juhlat alkoivat dramaattisesti, kun vauva jäi äitinsä kanssa hissiin jumiin liki puoleksi tunniksi. Vildalla oli eväät mukana, mutta hississä olivat myös suurin osa juhlatarjoiluista.
Tuli taas mieleen, että juhlia on ihan liian harvoin. Niitä on kiva suunnitella ja perheessä on monta kokkaamisesta innostunutta. Oli myös ihana vaalia perinteitä. Vilda käytti isoäitini 115 vuotta vanhaa kastemekkoa, jossa kaikki suvun jäsenet on kastettu. Näin hänet liitettiin osaksi sukua viidennen sukupolven edustajana. Olin niin kiitollinen, että sain kokea tuon hetken. Oma puheeni meinasikin mennä kyynelten puolelle.
Itsenäisyyspäivänä olimme Linnassa juhlimassa ja erityisen hienon siitä teki 100-vuotias Suomi. Jaksoin oikein hyvin koko illan, kun otin kunnon virolaiset hevoslääkkeet. Kuumakaan ei ollut peruukista huolimatta. Se oli oikeastaan aika kätevä ratkaisu. Illan aikana tuli toivotettua Hyvää itsenäisyyspäivää ainakin kolmesataa kertaa. Ainoastaan jalat olivat lopussa niin muussia, vanhoista korkkareista huolimatta, että illan viimeinen letkajenkka jäi väliin.
Flunssa on piinannut sitkeästi ja toissapäivänä taivuin vihdoin kolmen viikon jälkeen ja kävin hakemassa kuurin poskiontelotulehdukseen. Nyt on olo paljon parempi, mutta kunnonkohotus pitää aloittaa alusta. Aamupäivisin jaksaa juosta asioilla ja kävin jopa kuntosalilla ensimmäisen kerran kuukauteen. Iltapäivällä tuleekin sitten noutaja ja on pakko ottaa kunnon päiväunet.
Huomenna minulla on tapaaminen työterveyslääkärin kanssa ja pohditaan työhön palaamista. Sairasloma loppuu vuodenvaihteessa. Kävin tänään pitkästä aikaa töissä ja oli niin ihanaa nähdä työkavereita. Pelkästään heidän hyvän seuran takia voisin palata vaikka heti huomenna. On todella vaikeaa päättää, mikä olisi järkevintä. Pitkittynyt flunssa pilasi kaiken. En nyt tiedä, mikä on kuntoni ja sydämen todellinen tilanne. Paremman kuvan tilanteesta saan vasta joulun välipäivinä, kun minulla on kardiologin tapaaminen.
Kommentit
Lähetä kommentti