Talo on hiljentynyt ja vietämme aviomiehen kanssa vielä mökillä rauhallista, sinistä hämäränhyssyä. Olin juuri lenkillä testaamassa uudet Icebugit ja on ne loistavat tällaiselle koiran omistajalle, kun lenkille pitää lähteä myös liukkaalle mökkitielle. Mies kävi Vierumäellä ulkoiluttamassa uutta hiihtoasuaan. Oli kuulemma aiemmin Vierumäen ainoa ’löysillä’ housuilla hiihtäjä. Nyt ei ole meno enää varusteista kiinni.
Oli hyvä joulu. Kaikki sujui hienosti. Joulupöydän ympärillä oli kymmenen henkeä ja yksi vauveli. Söimme hyvin, kauan ja paljon. En edes meinannut mahtua keittiöön, kun kaikki osallistuivat niin aktiivisesti. Erityisesti kunnostautuivat kaikki vävyt. Olo vain hujaus, kun oli herkut pöydässä tai keittiö siivottu. Hienoja tyyppejä kaikki.
Säät suosivat ja saimme valkoisen, kauniin joulun. Joulupäivänä jäätyi järvikin. Leppoisissa löylyissä, iho vihtomisesta ja avannosta punoittaen mietin, että on elämä aika luksusta. Moni ei pääse jouluna nauttimaan rantasaunan lämmöstä ja saa pulahtaa puhtaaseen, raikkaaseen järviveteen. Meillä saa siitä vielä reippaushuikankin; Williamsia kuksasta.
Tänä jouluna emme edes yrittäneet aineetonta joulua ja tavaraa oli niin, ettei meinannut jalka löytää tyhjää tilaa. Aina aiemmin sovitaan, että tänä jouluna ei sitten osteta mitään. Ei onnistu. Tykkään ostaa lahjoja ja on niin kiva, jos ostokset onnistuvat. Tosin tämä joulupukki aina kyselee toiveita. Miehen kanssa olemme vuosia sopineet, että ei osteta lahjoja. Joka joulu ostan kuitenkin, kun tiedän, että sopimus ei pidä toisella osapuolella. Tänä vuonna suosikkeja olivat kaikki merino- tai muut puhtaasta villasta tehdyt vaatteet. Ei enää tekokuitufleecejä meille. Nyt kyllä harkitsimme taas vakavasti, että ensi jouluna ei aikuisille osteta lahjoja, vain lapsille. Hankala juttu, kun omat tyttäret ovat sekä lapsia että aikuisia.
Oma kunto on ollut ihan hyvä ja olen joka päivä pyrkinyt reippailemaan ulkona ja tekemään joogaharjoitukset. Huomenna lähdetään käymään Helsingissä kardiologia tapaamassa. Ei jännitä, mutta kiinnostaa, miltä sydän ultrassa näyttää.
Oli hyvä joulu. Kaikki sujui hienosti. Joulupöydän ympärillä oli kymmenen henkeä ja yksi vauveli. Söimme hyvin, kauan ja paljon. En edes meinannut mahtua keittiöön, kun kaikki osallistuivat niin aktiivisesti. Erityisesti kunnostautuivat kaikki vävyt. Olo vain hujaus, kun oli herkut pöydässä tai keittiö siivottu. Hienoja tyyppejä kaikki.
Säät suosivat ja saimme valkoisen, kauniin joulun. Joulupäivänä jäätyi järvikin. Leppoisissa löylyissä, iho vihtomisesta ja avannosta punoittaen mietin, että on elämä aika luksusta. Moni ei pääse jouluna nauttimaan rantasaunan lämmöstä ja saa pulahtaa puhtaaseen, raikkaaseen järviveteen. Meillä saa siitä vielä reippaushuikankin; Williamsia kuksasta.
Tänä jouluna emme edes yrittäneet aineetonta joulua ja tavaraa oli niin, ettei meinannut jalka löytää tyhjää tilaa. Aina aiemmin sovitaan, että tänä jouluna ei sitten osteta mitään. Ei onnistu. Tykkään ostaa lahjoja ja on niin kiva, jos ostokset onnistuvat. Tosin tämä joulupukki aina kyselee toiveita. Miehen kanssa olemme vuosia sopineet, että ei osteta lahjoja. Joka joulu ostan kuitenkin, kun tiedän, että sopimus ei pidä toisella osapuolella. Tänä vuonna suosikkeja olivat kaikki merino- tai muut puhtaasta villasta tehdyt vaatteet. Ei enää tekokuitufleecejä meille. Nyt kyllä harkitsimme taas vakavasti, että ensi jouluna ei aikuisille osteta lahjoja, vain lapsille. Hankala juttu, kun omat tyttäret ovat sekä lapsia että aikuisia.
Oma kunto on ollut ihan hyvä ja olen joka päivä pyrkinyt reippailemaan ulkona ja tekemään joogaharjoitukset. Huomenna lähdetään käymään Helsingissä kardiologia tapaamassa. Ei jännitä, mutta kiinnostaa, miltä sydän ultrassa näyttää.
Kommentit
Lähetä kommentti