Ihana hetki rauhoittua ennen joulun hulinoita. Istun nauttimassa kupillista kahvia paholaisen kakun kanssa. Ulkona on alkanut luvattu lumipyry ja seuraan ulkona talimakkarassa ja lukuisilla lintulaudoilla herkuttelevia pikkulintuja. Lohipiirakka kypsyy uunissa ja vielä tekmättä on lasimestarin lohi ja sienisalaatti. Rauhassa kiirehtimättä.
Kuusikin odottaa jo komeana ja tuuheana tänään saapuvia koristelijoita. Kuusi vol. 2. Ensimmäinen oli jo sisällä, mutta kiltisti aviomies lähti sahaamaan uutta, kun oksat eivät jaksaneet kannatella koristeita. Yleensä en kommentoi miehen valisemia kuusia. Jokainen on näinä mökillä vietetyistä 17 vuodesta tuonut joulutunnelman. Ja vain kerran kuusi on kaatunut. Se sattui sinä jouluna, kun kuopus vietti vaihtarivuotta Argentiinassa ja hänelle ei saanut lähettää tunnelmallisia joulukuvia. Kuva kaatuneesta kuusesta uskallettiin lähettää.
Tänä vuonna meitä on toistakymmentä viettämässä joulua ja tuntuu mukavalta, kun joulun vietto täällä on tyttärillekin tärkeää. Joulupukista ei ole vielä tietoa, kun Vilda-vauva ei siitä vielä ymmärrä ja muita pukkiin uskovia ei enää ole itseni lisäksi. Nyt joulupukki voi rauhassa unohtaa vaatteensa pesuhuoneeseen lasten löydettäviksi.
Tykkään joulusta ja joulun laittamisesta. Onneksi se on koko perheen homma ja siksi stressiä ei kasaannut yhdelle. Hommat hoituvat huomaamatta. Joulu on myös tunteiden aikaan. Kuulin juuri radiosta viisaita ajatuksia. Joulu ei ole vain tämän vuoden tapahtumat. Joulu on aina kertymä menneistä jouluista. Muistamme ihmisiä, jotka eivät enää vietä fyysisesti joulua kanssamme. Itse kaipaan eniten omaa isääni, joka oli jouluihminen. Muistoissa parhaat joulut olivat vanhempien mökillä. Isä viritti ulos paljon lyhtyjä ja kynttilöitä. Polku saunasta avannolle oli reunustettu kynttilöin. Siinä suhteessa olen saanut samanlaisen aviomiehen. Ulos on viritetty valtava määrä valoja ja illalla syttyvät monet lyhdyt luomaan tunnelmaa saunareissulle.
Tykkään joulusta ja joulun laittamisesta. Onneksi se on koko perheen homma ja siksi stressiä ei kasaannut yhdelle. Hommat hoituvat huomaamatta. Joulu on myös tunteiden aikaan. Kuulin juuri radiosta viisaita ajatuksia. Joulu ei ole vain tämän vuoden tapahtumat. Joulu on aina kertymä menneistä jouluista. Muistamme ihmisiä, jotka eivät enää vietä fyysisesti joulua kanssamme. Itse kaipaan eniten omaa isääni, joka oli jouluihminen. Muistoissa parhaat joulut olivat vanhempien mökillä. Isä viritti ulos paljon lyhtyjä ja kynttilöitä. Polku saunasta avannolle oli reunustettu kynttilöin. Siinä suhteessa olen saanut samanlaisen aviomiehen. Ulos on viritetty valtava määrä valoja ja illalla syttyvät monet lyhdyt luomaan tunnelmaa saunareissulle.
Kommentit
Lähetä kommentti