Edessä on viimeinen yö nykyisessä kodissamme ja sitten päättyy tämä retki urbaanissa Jätkäsaaressa. Olihan tämä mielenkiintoinen kokeilu, johon sisältyi paljon hyvääkin.
Eniten jään kaipaamaan ratikkaa, joilla kaikilla kolmella pääsee melkein oven edestä muutamassa minuutissa keskustaan. Toisekseen tulen kaipaamaan hienoja näköaloja. Kolmanneksi ikävöin naapuritalon kirjastoa, jossa Caran kanssa vierailtiin viikoittain. Neljänneksi tulee ruokalähettipalvelut ja hyvä ravintolatarjonta.
Silti lasken liki tunteja, kun pääsen uuteen kotiin. Olen voinut viimeiset puolitoista viikkoa huonosti. Kaikki tekeminen hengästyttää, röörit on tukossa ja päätä särkee. Olo on kuin flunssassa. Masentaa, väsyttää, harmittaa ja pelottaa. Olen odottanut, että kunto kohenee koko ajan lineaarisesti ja nyt tällainen mahalasku tuntuu tosi ikävältä.
Olen pakkaillut koko viikon rauhallisella tahdilla. Aamupäivät pakkaamista ja sitten lepoa, kun voimat hiipuu. Onneksi on apuvoimia ja mies on reippaasti vetänyt jo monta keikkaa autolla kaikenlaista epämääräisempää tavaraa. Varasin 90 muuttolaatikkoa ja se tuntui ensin aivan liialta. Nyt tyhjänä on vielä kymmenisen laatikkoa. Tavaraa on niin, että pahaa tekee. Ahdistaa, kun miettii, että minne nämä taas kätketään. Totesin, että 90% tavaroista on sellaisia, joita ei ole tarvittu viimeisen 9 kuukauden aikana. Huomenna sitten ssapuvat muuttomiehet ja aloitamme taas uuden vaiheen elämässä, toivottavasti taas hyvän.
Eniten jään kaipaamaan ratikkaa, joilla kaikilla kolmella pääsee melkein oven edestä muutamassa minuutissa keskustaan. Toisekseen tulen kaipaamaan hienoja näköaloja. Kolmanneksi ikävöin naapuritalon kirjastoa, jossa Caran kanssa vierailtiin viikoittain. Neljänneksi tulee ruokalähettipalvelut ja hyvä ravintolatarjonta.
Silti lasken liki tunteja, kun pääsen uuteen kotiin. Olen voinut viimeiset puolitoista viikkoa huonosti. Kaikki tekeminen hengästyttää, röörit on tukossa ja päätä särkee. Olo on kuin flunssassa. Masentaa, väsyttää, harmittaa ja pelottaa. Olen odottanut, että kunto kohenee koko ajan lineaarisesti ja nyt tällainen mahalasku tuntuu tosi ikävältä.
Olen pakkaillut koko viikon rauhallisella tahdilla. Aamupäivät pakkaamista ja sitten lepoa, kun voimat hiipuu. Onneksi on apuvoimia ja mies on reippaasti vetänyt jo monta keikkaa autolla kaikenlaista epämääräisempää tavaraa. Varasin 90 muuttolaatikkoa ja se tuntui ensin aivan liialta. Nyt tyhjänä on vielä kymmenisen laatikkoa. Tavaraa on niin, että pahaa tekee. Ahdistaa, kun miettii, että minne nämä taas kätketään. Totesin, että 90% tavaroista on sellaisia, joita ei ole tarvittu viimeisen 9 kuukauden aikana. Huomenna sitten ssapuvat muuttomiehet ja aloitamme taas uuden vaiheen elämässä, toivottavasti taas hyvän.
Kommentit
Lähetä kommentti