Eilen taidettiin laskea verkot tänä vuonna viimeisen kerran. Se on jokailtainen traditio jäiden lähdöstä jäiden tuloon saakka. Sateella ja paisteella, tyynellä ja myrskyssä. Minä soudan ja mies laskee antaen suuntakomennot. Helppoa, ei tarvitse kuin totella. Koskaan ei ole tullut riitaa ja hetki on oikeastaan hyvää parisuhdeaikaa. Joka aamu kysyn kalastajalta, että olinko soutanut hyvin. Eilen olin, koska vakuumikone lauloi pakkaseen joulusiiat.
Aina en todellakaan lähde mielelläni soutamaan. Perjantaisin saavutaan mökille työviikon jälkeen. Väsyttää ja järvellä kuohuvat aaltopäät jo hämärtyvässä illassa. Toivon salaa, että tänään jätetään verkot väliin. Ei toivoakaan. Kohta kuuluu reipas ääni, että nyt lähdetään laskemaan verkot.
Eräänä perjantaina mukana mökillä oli tytär, jolla oli poikaystävän kanssa käynnissä kova vääntö tulevan kaukomatkan ohjelmasta. Poikaystävä toivoi kovasti parin päivän poikkeamaa Rioon jo sovitusta suunnitelmasta. Tytär taas halusi pitää kiinni omasta suunnitelmastaan. Juuri silloin tuli komento soutamaan hyiselle järvelle. Sanoin tyttärelle, että mua ei yhtään huvita lähteä, mutta parisuhteessa pitää joustaa ja tehdä asioita, jotka ovat toiselle tärkeitä. Joustaa, vaikka on pohjalainen.
Mikä oli lopputulos? Minä sain punaiset posket ja piristyin. Tytär jousti ja matkaan lisättiin Rio. Lisäksi verkoissa oli aamulla tuoretta kalaa.
Elämä on soutamista ja huopaamista. Välillä mennään eteenpäin ja välillä muutama veto taaksepäin. Välillä soudetaan juuri sinne minne toinen haluaa kyseenalaistamatta komentoja. Hetkittäin pysähdytään selvittämään elämän tai verkon takkuja. Mieheni sanoo, että usein pienikin roska voi saada aikaan ison takun. Siksi ne joka kerta levitetään maalla telineelle ja puhdistetaan. Niin se pitäisi tehdä parisuhteessakin ja työyhteisössä. Samassa veneessä kun ollaan.
Aina en todellakaan lähde mielelläni soutamaan. Perjantaisin saavutaan mökille työviikon jälkeen. Väsyttää ja järvellä kuohuvat aaltopäät jo hämärtyvässä illassa. Toivon salaa, että tänään jätetään verkot väliin. Ei toivoakaan. Kohta kuuluu reipas ääni, että nyt lähdetään laskemaan verkot.
Eräänä perjantaina mukana mökillä oli tytär, jolla oli poikaystävän kanssa käynnissä kova vääntö tulevan kaukomatkan ohjelmasta. Poikaystävä toivoi kovasti parin päivän poikkeamaa Rioon jo sovitusta suunnitelmasta. Tytär taas halusi pitää kiinni omasta suunnitelmastaan. Juuri silloin tuli komento soutamaan hyiselle järvelle. Sanoin tyttärelle, että mua ei yhtään huvita lähteä, mutta parisuhteessa pitää joustaa ja tehdä asioita, jotka ovat toiselle tärkeitä. Joustaa, vaikka on pohjalainen.
Mikä oli lopputulos? Minä sain punaiset posket ja piristyin. Tytär jousti ja matkaan lisättiin Rio. Lisäksi verkoissa oli aamulla tuoretta kalaa.
Elämä on soutamista ja huopaamista. Välillä mennään eteenpäin ja välillä muutama veto taaksepäin. Välillä soudetaan juuri sinne minne toinen haluaa kyseenalaistamatta komentoja. Hetkittäin pysähdytään selvittämään elämän tai verkon takkuja. Mieheni sanoo, että usein pienikin roska voi saada aikaan ison takun. Siksi ne joka kerta levitetään maalla telineelle ja puhdistetaan. Niin se pitäisi tehdä parisuhteessakin ja työyhteisössä. Samassa veneessä kun ollaan.
Kommentit
Lähetä kommentti