Muisteltiin siskoni kanssa hiljattain kuollutta tuttavaamme. Hänelle oli jäänyt vahvasti mieleen se, että hän aina tavatessa kysyi: ”Mitä sulle kuuluu?”. Ja myös kuunteli vastauksen. Usein pohditaan, mitä meistä jää jälkeen tai miten meidät muistetaan. Minusta tuo muisto Jormasta oli hieno ja merkittävä.
Kolmisenkymmentä vuotta sitten menin selkävaivojen takia kiropraktikolle. Työskentelin itse niihin aikoihin fysioterapeuttina ja hoidin työkseni muita. Jussi istutti minut jakkaralle, katsoi silmiin ja kysyi nuo maagiset sanat: ”Mitä sinulle Kristiina kuuluu?” Rupesi ihan itkettämään, kun joku oli aidosti kiinnostunut, miten minä voin. Käyn edelleen samalla Jussilla. Ehkä tuo tilanne loi hänen ammattitaitonsa lisäksi pohjan pitkälle hoitosuhteelle.
Sairastamisena aikaan olen ilahduttavan usein saanut vastata tuohon kysymykseen ja se lämmittää aina paljon. Tiedän myös, että moni lausuu sen myös vain mielessään ja on kiinnostunut jaksamisestani. Sekin lämmittää. Tiedän, että minulla on monta rinnalla kulkijaa kannattelemassa.
Miten minä tänään voin?
Voisin vastata kuten meidän perheen miehet aina kaikkeeen: ”Ihan ok”. Yritä nyt siinä äänenpainosta vaistota, että onko nyt positiivinen ok vai löytyykö siitä pieni miinus-merkkinen sävy. Useinhan vastauksemme on small talk -mainen: ”Ihan hyvää”, vaikka kaikki olisi päin seinää.
Vastaan rehellisesti, että tänään on ollut hiukan alavireinen päivä. Miksi? Ehkä aamulla puntarin korkea lukema aiheutti hengästyneemmän olon päivän lenkillä ja se aina masentaa. Paino on ollut reilun viikon hyvin hallinnassa, mutta ehkä nyt unohtui yksi lääke, istuin liikaa autossa tai herkuttelin liikaa. En tiedä. Ehkä mielialaan vaikuttaa tämä harmaa, tuulinen päivä. Ehkä olen liikaa yksin, vaikka siitä nautinkin, ja on liikaa aikaa tarkkailla itseään ja miettiä syntyjä syviä. En tiedä.
Ensi viikolla siirryn kohti kaupunkielämää. Edessä on taas tutkimuksia, joista luuydinpunktio on inhottavin. Onneksi silloin illalla pääsen ystäväni kanssa kovin odottamaani konserttiin, vähän kuin tsemppipalkintona. Saamme myös avaimet uuteen kotiin ja pääsen mittailemaan ja suunnittelemaan tulevaa muuttoa.
Haastan nyt sinut kysymään joka päivä joltain henkilöltä vointia ja myös kuuntelemaan vastauksen. Ehkä näin jätät itsestäsi mukavan muistijäljen.
Kolmisenkymmentä vuotta sitten menin selkävaivojen takia kiropraktikolle. Työskentelin itse niihin aikoihin fysioterapeuttina ja hoidin työkseni muita. Jussi istutti minut jakkaralle, katsoi silmiin ja kysyi nuo maagiset sanat: ”Mitä sinulle Kristiina kuuluu?” Rupesi ihan itkettämään, kun joku oli aidosti kiinnostunut, miten minä voin. Käyn edelleen samalla Jussilla. Ehkä tuo tilanne loi hänen ammattitaitonsa lisäksi pohjan pitkälle hoitosuhteelle.
Sairastamisena aikaan olen ilahduttavan usein saanut vastata tuohon kysymykseen ja se lämmittää aina paljon. Tiedän myös, että moni lausuu sen myös vain mielessään ja on kiinnostunut jaksamisestani. Sekin lämmittää. Tiedän, että minulla on monta rinnalla kulkijaa kannattelemassa.
Miten minä tänään voin?
Voisin vastata kuten meidän perheen miehet aina kaikkeeen: ”Ihan ok”. Yritä nyt siinä äänenpainosta vaistota, että onko nyt positiivinen ok vai löytyykö siitä pieni miinus-merkkinen sävy. Useinhan vastauksemme on small talk -mainen: ”Ihan hyvää”, vaikka kaikki olisi päin seinää.
Vastaan rehellisesti, että tänään on ollut hiukan alavireinen päivä. Miksi? Ehkä aamulla puntarin korkea lukema aiheutti hengästyneemmän olon päivän lenkillä ja se aina masentaa. Paino on ollut reilun viikon hyvin hallinnassa, mutta ehkä nyt unohtui yksi lääke, istuin liikaa autossa tai herkuttelin liikaa. En tiedä. Ehkä mielialaan vaikuttaa tämä harmaa, tuulinen päivä. Ehkä olen liikaa yksin, vaikka siitä nautinkin, ja on liikaa aikaa tarkkailla itseään ja miettiä syntyjä syviä. En tiedä.
Ensi viikolla siirryn kohti kaupunkielämää. Edessä on taas tutkimuksia, joista luuydinpunktio on inhottavin. Onneksi silloin illalla pääsen ystäväni kanssa kovin odottamaani konserttiin, vähän kuin tsemppipalkintona. Saamme myös avaimet uuteen kotiin ja pääsen mittailemaan ja suunnittelemaan tulevaa muuttoa.
Haastan nyt sinut kysymään joka päivä joltain henkilöltä vointia ja myös kuuntelemaan vastauksen. Ehkä näin jätät itsestäsi mukavan muistijäljen.
Kommentit
Lähetä kommentti