Siirry pääsisältöön

Mitä sulle kuuluu?

Muisteltiin siskoni kanssa hiljattain kuollutta tuttavaamme. Hänelle oli jäänyt vahvasti mieleen se, että hän aina tavatessa kysyi: ”Mitä sulle kuuluu?”. Ja myös kuunteli vastauksen. Usein pohditaan, mitä meistä jää jälkeen tai miten meidät muistetaan. Minusta tuo muisto Jormasta oli hieno ja merkittävä.

Kolmisenkymmentä vuotta sitten menin selkävaivojen takia kiropraktikolle. Työskentelin itse niihin aikoihin fysioterapeuttina ja hoidin työkseni muita. Jussi istutti minut jakkaralle, katsoi silmiin ja kysyi nuo maagiset sanat: ”Mitä sinulle Kristiina kuuluu?” Rupesi ihan itkettämään, kun joku oli aidosti kiinnostunut, miten minä voin. Käyn edelleen samalla Jussilla. Ehkä tuo tilanne loi hänen ammattitaitonsa lisäksi pohjan pitkälle hoitosuhteelle.

Sairastamisena aikaan olen ilahduttavan usein saanut vastata tuohon kysymykseen ja se lämmittää aina paljon. Tiedän myös, että moni lausuu sen myös vain mielessään ja on kiinnostunut jaksamisestani. Sekin lämmittää. Tiedän, että minulla on monta rinnalla kulkijaa kannattelemassa.

Miten minä tänään voin?
Voisin vastata kuten meidän perheen miehet aina kaikkeeen: ”Ihan ok”. Yritä nyt siinä äänenpainosta vaistota, että onko nyt positiivinen ok vai löytyykö siitä pieni miinus-merkkinen sävy. Useinhan vastauksemme on small talk -mainen: ”Ihan hyvää”, vaikka kaikki olisi päin seinää.

Vastaan rehellisesti, että tänään on ollut hiukan alavireinen päivä. Miksi? Ehkä aamulla puntarin korkea lukema aiheutti hengästyneemmän olon päivän lenkillä ja se aina masentaa. Paino on ollut reilun viikon hyvin hallinnassa, mutta ehkä nyt unohtui yksi lääke, istuin liikaa autossa tai herkuttelin liikaa. En tiedä. Ehkä mielialaan vaikuttaa tämä harmaa, tuulinen päivä. Ehkä olen liikaa yksin, vaikka siitä nautinkin, ja on liikaa aikaa tarkkailla itseään ja miettiä syntyjä syviä. En tiedä.

Ensi viikolla siirryn kohti kaupunkielämää. Edessä on taas tutkimuksia, joista luuydinpunktio on inhottavin. Onneksi silloin illalla pääsen ystäväni kanssa kovin odottamaani konserttiin, vähän kuin tsemppipalkintona. Saamme myös avaimet uuteen kotiin ja pääsen mittailemaan ja suunnittelemaan tulevaa muuttoa.

Haastan nyt sinut kysymään joka päivä joltain henkilöltä vointia ja myös kuuntelemaan vastauksen. Ehkä näin jätät itsestäsi mukavan muistijäljen.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan