Olin tiistaina konsertissa, jonka solistina lauloi kaunis ja taitava Maria Ylipää. Kyllä, tunsin kateuden pistoksen. Miten kaikki hyvät ominaisuudet voivat kasautua yhdelle ihmiselle? Hän laulaa upeasti, soittaa viulua, puhuu sujuvasti ruotsia, osaa näytellä ja on vielä siunattu hyvillä ulkoisilla avuilla.
Kateutta pidetään yleensä negatiivisena tunteena. Minusta se voi toimia myönteisenä aktivaattorina, joka saa ihmisen tavoittelemaan parempaa. Kateutta voi venyttää kahteen suuntaan; ihailuun ja katkeruuteen. Eilen oli Ruben Stillerin sanojen mukaan kansallinen kateuspäivä, kun julkistettiin verotiedot. Silloin kateus hiipi monilla suomalaisilla kohti katkeruutta. Kukaan ei käännä suurituloisten maksamia veroja positiiviseen näkökulmaan. Kuinka monta peruskoululaista koulutetaan Ilkka Paanasen maksamilla verotuloilla? Tai maksoiko Björn Wahlroos minun kantasolusiirtoni?
Kateus on lähellä ihailua, kuten se kohdallani oli, kun kuuntelin Maria Ylipäätä. Oma lauluääneni riittää laulamiseen kaksiviikkoiselle tyttärentyttärelle. Hän ei pääse edes pakoon, paitsi uneen. Nyt voidaan väittää, että jokainen oppii laulamaan, myös minä. Kyllä todellakin voin harjoittelulla saavuttaa tietyn tason, mutta en silti pääsisi Umon solistiksi.
Ihailu voi toimia hyvänä motivaattorina, idolien kautta. Haluan olla yhtä hyvä koripalloilija kuin Lauri Markkanen tai Petteri Koponen. Heillä on lahjakkuutta, mutta takana on tuhansia heittoja enemmän kuin 1-divariin jääneillä. Ehkä se kuuluisa 10.000 toistoa ei riitä, kun taistelee NBA:n vuoden rookien tittelistä.
Itse ihailen, joskus jopa kadehdin, fiksuja, osaavia ja aikaansaavia henkilöitä. Pelkkä älykkyys ei saa minua syttymään ellei pakettia ole kääritty ystävällisyydellä ja positiivisuudella. Tällaisia ihmisiä olen onneksi saanut kohdata elämässäni paljon. Useista haluan poimia kollegani Päivin ja pikkusiskoni Ninnin. Heidän lähellään on hyvä olla ja voi vain ihailla tapaa hoitaa asioita.
Meitä pohjalaisia sanotaan kateellisiksi, ja kyllä siinä varmaan piilee totuuden siemen. Ehkä juuri kateuden vuoksi siellä pärjätään taloudellisesti hyvin ja elinkeinoelämä lepää yrittäjyydessä. Aina pitää päihittää naapuri ja saada korkiampi kirkontorni, hienompi kärry, komiampi eukko ja taloon enemmän fooninkeja. Siihen perustuu myös amerikkalaisten hyvinvointi. Tavoitellaan parempaa elämää ja sen mahdollistaa vain oma yritteliäisyys. Tässä on kansallisia eroja. Kademielinen venäläinen vain tuhoaa rikkaan varallisuuden, kuulemma.
Mistä muista asioista olen kateellinen? Tyypillisin ja arkisin on annoskateus. Sitten olen kateellinen niille, jotka pystyvät liikkumaan luonnossa mäkiä kiipeillen ja hiihtäen. Joskus olen myös kateellinen nuorille ihmisille, joilla on vielä sileä iho ja elämä edessä. Olen myös epäloogisesti kateellinen vanhoille ihmisille, koska he ovat saaneet elää niin pitkään.
Kaikesta kateellisuudestani huolimatta olen onnellinen ja etuoikeutettu. Mitä nyt pari diagnoosia yrittää välillä tehdä minusta katkeran. Laitan kuitenkin kaiken voimin vastaan ja olen onnellinen niistä asioista, joita voin silti tehdä ja nauttia elämästä täysillä nyt näillä pelikorteilla.
Kateutta pidetään yleensä negatiivisena tunteena. Minusta se voi toimia myönteisenä aktivaattorina, joka saa ihmisen tavoittelemaan parempaa. Kateutta voi venyttää kahteen suuntaan; ihailuun ja katkeruuteen. Eilen oli Ruben Stillerin sanojen mukaan kansallinen kateuspäivä, kun julkistettiin verotiedot. Silloin kateus hiipi monilla suomalaisilla kohti katkeruutta. Kukaan ei käännä suurituloisten maksamia veroja positiiviseen näkökulmaan. Kuinka monta peruskoululaista koulutetaan Ilkka Paanasen maksamilla verotuloilla? Tai maksoiko Björn Wahlroos minun kantasolusiirtoni?
Kateus on lähellä ihailua, kuten se kohdallani oli, kun kuuntelin Maria Ylipäätä. Oma lauluääneni riittää laulamiseen kaksiviikkoiselle tyttärentyttärelle. Hän ei pääse edes pakoon, paitsi uneen. Nyt voidaan väittää, että jokainen oppii laulamaan, myös minä. Kyllä todellakin voin harjoittelulla saavuttaa tietyn tason, mutta en silti pääsisi Umon solistiksi.
Ihailu voi toimia hyvänä motivaattorina, idolien kautta. Haluan olla yhtä hyvä koripalloilija kuin Lauri Markkanen tai Petteri Koponen. Heillä on lahjakkuutta, mutta takana on tuhansia heittoja enemmän kuin 1-divariin jääneillä. Ehkä se kuuluisa 10.000 toistoa ei riitä, kun taistelee NBA:n vuoden rookien tittelistä.
Itse ihailen, joskus jopa kadehdin, fiksuja, osaavia ja aikaansaavia henkilöitä. Pelkkä älykkyys ei saa minua syttymään ellei pakettia ole kääritty ystävällisyydellä ja positiivisuudella. Tällaisia ihmisiä olen onneksi saanut kohdata elämässäni paljon. Useista haluan poimia kollegani Päivin ja pikkusiskoni Ninnin. Heidän lähellään on hyvä olla ja voi vain ihailla tapaa hoitaa asioita.
Meitä pohjalaisia sanotaan kateellisiksi, ja kyllä siinä varmaan piilee totuuden siemen. Ehkä juuri kateuden vuoksi siellä pärjätään taloudellisesti hyvin ja elinkeinoelämä lepää yrittäjyydessä. Aina pitää päihittää naapuri ja saada korkiampi kirkontorni, hienompi kärry, komiampi eukko ja taloon enemmän fooninkeja. Siihen perustuu myös amerikkalaisten hyvinvointi. Tavoitellaan parempaa elämää ja sen mahdollistaa vain oma yritteliäisyys. Tässä on kansallisia eroja. Kademielinen venäläinen vain tuhoaa rikkaan varallisuuden, kuulemma.
Mistä muista asioista olen kateellinen? Tyypillisin ja arkisin on annoskateus. Sitten olen kateellinen niille, jotka pystyvät liikkumaan luonnossa mäkiä kiipeillen ja hiihtäen. Joskus olen myös kateellinen nuorille ihmisille, joilla on vielä sileä iho ja elämä edessä. Olen myös epäloogisesti kateellinen vanhoille ihmisille, koska he ovat saaneet elää niin pitkään.
Kaikesta kateellisuudestani huolimatta olen onnellinen ja etuoikeutettu. Mitä nyt pari diagnoosia yrittää välillä tehdä minusta katkeran. Laitan kuitenkin kaiken voimin vastaan ja olen onnellinen niistä asioista, joita voin silti tehdä ja nauttia elämästä täysillä nyt näillä pelikorteilla.
Kiitos sisko kunniasta:). Just tänään ei tunnu kyllä oikein tuolta, kun takana pitkiä työpäiviä ja huono omatunto kotijoukkoja kohtaan:(. Mutta siltikin ihan hyvä fiilis, että saa tehdä työtä, josta aidosti tykkää ja viikonlopun aion pyhittää kokonaan perheelle.
VastaaPoista