Siirry pääsisältöön

Hyggeillen

Saavuin juuri mökille. Ihana hyggeillä pitkästä aikaa. Olen levon ja rauhallisuuden tarpeessa. Täällä paistaa aurinko ja maa on saanut jo kevyen lumipeitteen. En ollut aiemmin tiennyt, että olen jo vuosia hyggeillyt. Nyt siitä vaan on tullut yksi trendeistä.

Parikymmentä vuotta sitten tein aarrekartan. Niitähän tehtiin kaikilla tyky-, tyhy-, tiimiytymis- ja riko raajasi -päivillä. Omassani nainen istui takan edessä taljalla ja siemailee torkkupeite harteillaan punaviiniä. Se haavekuva toteutui 17 vuotta sitten ja vapaa-ajan asunnon hankkiminen on ollut meidän paras päätös. Elämänlaatua, isolla E:llä. 

Olin aamupäivän väsynyt ja pahalla päällä. Nukuin huonosti ja näin ihan tyhmiä unia. Aamupäivällä piti hoidella asioita ja huom. piti käydä salilla. Minulla meni liki tunti Hyksissä muutaman minuutin asian vuoksi ja silloin pitkästä aikaa kiroilin (toivottavasti koira takapenkillä ei traumatisoitunut) tätä sairaan elämää. Olin niin kyllästynyt. Salilla käynti kyllä piristi, kun tapasin siellä mukavia ihmisiä. 

Salilta lähtiessä soitti lääkäri ja kertoi, että otetut koepalat olivat puhtaat, kuten arveltiinkin ja ei ole mitään syytä huoleen. Samassa hetkessä aurinko alkoi paistamaan mielessä ja olo oli ihan eri kuin aamulla. On se ihmisen mieli ihmeellinen. Naisen mielestä puhumattakaan. 

Olen kyllä levon ja rauhallisen elämänmenon tarpeessa. Ne päivät, kun olen kaupungissa, teen itselleni ehkä liian tiukankin aikataulun. On asioita hoidettavana, terveyteen liittyviä menoja ja liikunnalle ja kultturillekin pitää löytyä aikaa. Toisaalta tuollaiset päivät ovat hyvä mittari kestävyydestäni. Vielä en ole saanut hyväksyttävää arvosanaa. 

Täällä mökillä tulee helpommin noudatettua kurinalaisesti terveellistä ruokavaliota ja harjoittelua. Nyt on mennyt yli viikko, kun en ole joogannut tai meditoinut juuri ollenkaan.  Tänään käperryn saunan jälkeen sohvalle, laitan takan päälle, lämmitän glögiä ja lueskelen Anulta saatuja sisustuslehtiä. Elämä on!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan