Väriterapiaa

Olen niin hullaantunut tästä syksyn väriloistosta. Koko ajan tekisi mieli tallentaa upeita näkymiä, mutta harvoin ne näyttävät kuvassa yhtä loisteliailta. Ajelimme tänään veneellä Heinolan torille ja näkymät matkalla saivat huokailemaan. Tyyni järvi, jonka pintaan heijastuivat rantojen puut kaikissa väreissä. Ja kuten elämässäkin, pitää seassa olla tummia havupuita, jotta ne kirkkaat värit erottuvat. Miten ihmeessä tämän kaiken saisi varastoitua energiaksi talven varalle?

Olen ollut koko viikon yksin mökillä ja puuhaa on riittänyt sateisillekin päiville. Torstai oli pitkästä aikaa huono sekä fyysisesti että sen myötä myös hiukan henkisesti. Onneksi ystävä ja työkaveri Tuula soitti ja piristi päivääni. 

Pari päivää olin ollut taas tavallista hengästyneempi. Päätin kuitenkin lähteä kiihdyttämään aineenvaihduntaa reippailemalla parin kilometrin verran. Olipa rankka ja masentava reissu. Jouduin pysähtelemään noin 50 metrin välein. Kotona päätin kuitenkin tehdä normaalin joogaharjoitukseni, jolla mielikin aina rauhoittuu. Musiikiksi valitsin Spotifystä tyttärieni minulle sairaalaan koostaman Äidin tsemppilistan. Itkuksihan se välillä meni, kun mietti valittujen kappaleiden sanoja. On ne ihania ja tuli taas mieleen kuinka kova koko prosessi on ollut heillekin, vaikka kaikki yritämme olla niin reippaita.

Ensimmäisen kerran päivä tuntui pitkältä, mutta ei pitkästyttävältä. Seminaarissa olleelle miehelle en hiiskunut mitään huonommasta kunnosta, kun en halua turhaan huolestuttaa. Siitä tuli sitten vähän pyyhkeitä, kaikella rakkaudella.

Eilen päivä kului taas kuin siivillä, kun kokkailin burgunginpataa, sieni- ja omenapiirakkaa ja alkupalaksi syksyn suosikkiruokaa eli etanoita.

Nyt on taas tullut luettua mielenkiintoisia kirjoja. Jostain syystä kaikki ovat sodasta kertovia. Tapahtumat liikkuvat Ylistaron sisällissodan alkuvaiheista Auschwitsin kautta Budapestiin. Tykkään jostain syystä historiallisista kirjoista ja tarinoista, vaikka ne tunkeutuvatkin välillä uniin. Ehkä olen elänyt edellisen elämäni toisen maailmansodan pyörteissä ja jossain vastarintaliikkeessä. Ne tarinat kiehtovat erityisesti.

Olen aina nähnyt unia paljon ja yleensä varsin mielenkiintoisia ihmissuhdekuvioita, kuten työkaverit tietävät. Nyt on ollut ongelma päästä uneen, että niitä voisi edes nähdä. Viime yönäkin uni armahti vasta kahden aikaan. Luen aina pitkään ja sammutan valot, kun silmät alkavat painua kiinni. Sitten alkaakin pyöriminen ja pään valtaavat kaikki harmaat ajatukset. Yritän armahtaa itseni niiltä melatoniinilla, mutta ei sekään auta. Sitten, kun uni vihdoin tulee, on se syvää ja hyvää aamuun saakka, tosin aika pitkään aamuun. Unirytmi on päässyt vähän repsahtamaan. Onneksi näitä nukahtamisongelmia on vain satunnaisesti. 

Nyt selänpesijä ilmoitti rantasaunan olevan lämmin ja siellä se odottaa romanttisin lyhdyin koristeltuna. Ehkä vielä rohkaistun jopa järveen, koska sen jälkeen saa kuksasta reippausryypyn Williamssia.