Varoitus: Tämä kirjoitus ei ole sitten kyynikoille tai kaikkeen henkiseen hömppänä suhtautuville. Vannon kuitenkin, että kummasti kaikki tällainen alkaa kiinnostaa, kun ihmistä veivataan elämän mankelissa edestakaisin.
'Elämän pelissä on arvaamatonta viisautta ja meillä on monenlaista opittavaa, jota elämä opettaa välillä silkkihansikkain, välillä karskein ottein. Älä arvostele opetuksen tapaa, vaan ota ne vastaan kiittäen. Päästä sitten irti ja nosta katseesi eteenpäin.'
Tämä hieno ajatus löytyy Noora Lintukankaan kirjasta Viihdy omassa arjessasi. Noora on kolmen lapsen äiti, toimittaja ja kundoliinijoogan opettaja. Kirjaa on pakko lukea pieninä annoksina, koska teksti sisältää niin paljon hienoa ajattelua ja konkreettisia harjoituksia. Kiitos Eevu tästä hienosta kirjalahjasta.
Olen aina ollut 'pitäisi' ja 'kiinnostaisi' tyyppi meditaation suhteen. Yhdellä retriitillä meditoimme joka aamu aikaisin tunnin verran ja se oli pelkkää fyysistä tuskaa. Olin silloin toipumassa leikkauksesta ja jokainen vanha urheiluvamma pulpahti esiin. En päässyt fyysisten tuntemusten ohi, kuten pitäisi. Sauna on ollut toistaiseksi paras meditaationi.
Nooran kirjassa on useita mielenkiintoisia meditaatioharjoituksia ja nyt jos koskaan on oikea hetki syventyä ja opetella. Kirjasta löytyy mm. seuraavia harjoitteita; Kun et tiedä mitä tehdä, Meditaatio sydänkeskukselle, Pitkäikäisyyden kriya, Meditaatio alitajunnan puhdistamiseen, Stressin purkaminen ja menneiden tunteiden puhdistaminen. Eli loistava työkalupakki elämän eri tilanteisiin ja kaikki ovat 3 - 30 minuutin harjoituksia.
Aviomies on toki vähän hämmentyneen näköinen, kun annan parantavan 'Hammmmm-äänen' tehdä kolmen minuutin ajan hyvää sydänkeskukselleni. Suosikkini ja tahdonponnistukseni mittaaja on Pitkäikäisyyden kriya. Vielä ei ole tahdonvoimani riittänyt viemään harjoitusta täyttä aikaa, mutta edistyn. En tiedä, onko se tämä harjoitus, mutta välillä tuntuu kuumottavia aaltoja eri puolella kehoa. Kuva kirjasta
'Harjoituksen tekeminen 40 päivän ajan voi uudistaa kehosi molekyylirakenteen. Sen sanotaan antavan mahdollisuuden uuteen elämään ja auttavan, jos elämä on jumissa, etkä tunne elämän virtausta. Harjoitus on alkuun rankka, mutta palkitseva.'
Hömppää sen sijaan ei ollut, kun kävin tapaamassa työkavereitani yksikköpalaverissa. Oli niin ihana nähdä kaikkia ja tuntui, että en olisi poissa ollutkaan. Asiatkin olivat edelleen samat ja muistin melkein kaikki Safe-termitkin. Tunsin jo innostuksen aloittavan kuplintansa ja olisi niin kivaa iskeä 'sormet saveen' pitkästä aikaa. Totuus kuitenkin iski sitten iltapäivällä, kun väsytti. Ehkä maltan vielä jatkaa kestävyysharjoitteluani. Teen sitten taas kuukauden päästä Kun et tiedä mitä tehdä -harjoituksen, kun yritän päättää olenko jo kykeneväinen työelämään.
Kommentit
Lähetä kommentti