Hand in hand

Ihmisellä pitää olla tavoitteita ja haaveita, jotka ovat tulevaisuudessa kuin kilometripylväät. Sairastuttuani haaveilin ensin, että näen reilun puolen vuoden päästä olevat kuopuksen vanhojentanssit. Sitten paalutin tavoitteeksi ylioppilasjuhlat. Yleisenä toiveena on saada seurata kahden lapsenlapseni kasvamista. Yksi salainen haave oli nähdä keskimmäisen tyttären ensimmäinen lapsi ja se toive toteutui viime sunnuntaina. Älkää pelätkö, ei ne haaveet vielä loppuneet, mutta asia kerrallaan. 

Pieni suloinen tyttö syntyi kymmenen päivää etuajassa, mutta niin täydellisenä. Laskekaa vaikka varpaat. Nyt sitten ihmetellään kenen piirteet jatkavat elämäänsä tuossa pienessä prinsessassa. Onko Pentti-vaarin nenä tai ovatko silmät isän? Tietenkin jokainen on oma ainutlaatuinen yksilönsä, mutta tuntuu ihanalta ajatella, kuinka valtavaa sukujen yhdistelmää kukin meistä kantaa. Suvun uusinkin jäsen on yhdistelmä karjalaisia, hämäläisiä, pohjalaista ja ruotsalaisia sukujuuria. 

Toinen iloinen asia on uuden kodin löytyminen. Luovuimme viime maaliskuussa kolmikerroksisesta omakotitalostamme terveyteni vuoksi ja muutimme kerrostaloon hyvin urbaaniin ympäristöön. Ajattelimme kokeilla, miten mukavaa on olla ratikkalinjan ääressä ja Woltin ja Foodoran palveluiden ääressä. Nuo olivatkin parhaimmat asiat vieressä olevan kirjaston lisäksi. Huomasin kuitenki, kuinka paljon kaipaan luontoa ja ikkunasta näkyvä meri ei sitä korvaa. Säälitti myös koiramme, joka aluksi epätoivoisesti etsi ruohoplänttiä, mutta kohtasi vain koirakielto-merkkejä. Erityisesti yllätti ilman epäpuhtaus. Olen varmaan hoitojen myötä altistunut erityisesti pölylle ym.

Kohta pääsee talon nurkalta suoraan merenrantaa kiertäville kävelypoluille ja ikkunoista näkyy luonto. Olen iloinen, vaikka muutto onkin aina rasittavaa. Tällä kertaa säästämme jälkikasvua ja tilaamme muuttofirman. Ehkä muistissa on vielä ne ilmeet, kun nuoret miehet olivat kantaneet ison hyllykön seitsemänteen kerrokseen. 

Taas yrittää flunssa ottaa minusta niskalenkkiä, vaikka olen yrittänyt sitä ehkäistä kaikin voimin. Täytyy vain uskoa, että vastustuskyky ei ole korkea, vaikka kuinka juo päivittäin inkiväärijuomaa ja sinkki-C-vitamiinia. Tänäänkin pyörsin apteekin ovelta, kun se oli täynnä flunssaisia ihmisiä.

Se on todettava, että täällä mökillä ollessa kuntoutus ja terveellinen elämä on paljon helpompaa. On aikaa hoitaa itseään, kun ei ole muuta ohjelmaa ja tulee pidettyä kiinni terveellisestä ravinnosta ja jooga-meditointi -hetkistä. Tänäänkin tuli käveltyä koiran kanssa metsässä tunnin verran, vaikka flunssa tuntuukin heti hengityksessä. Samalla tuli kerättyä ainekset sienivuohenjuusto-cannelloneihin.

Pääni on saanut jo pehmoisen karvapeitteen. Väri tosin on tyypillinen suomalainen, maantien värinen. Olen kotona aina paljain päin ja myös kuntosalilla. Kauppaan menen aina pipopäänä ja peruukki on käytössä vain iltamenoissa tms. Peruukki kulkee kyllä mukana käsilaukussa. On pakko todeta, että olen tavallaan iloinen tästäkin kokemuksesta. Hiusmalli on kätevä, vaikka ei yhtään naisellinen. Kerrankin voi myös jättää Sokoksen hiustenhellimisviikon väliin.