Siirry pääsisältöön

Glögikuu alkoi

Nyt saapui todellinen syksy myös Heinolaan. Vaahtopäät vyöryvät järvellä. Ilma on täynnä keltaisia koivunlehtiä ja vihmovaa vettä. Ihana sää olla sisällä. Hyvää on koko ajan parantuva näköala järvelle, kun rantapuut menettävät keltaisen loistonsa. Aamulla kävin sienimetsässä hankkimassa suppilovahveroita ja punaiset posket.

Viime viikolla minulla oli taas tapaaminen Pohjola Sairaalassa kardiologi-Jeren kanssa. Jäi taas hyvä mieli, kun hän oli niin ottanut hoitoni ja toipumiseni asiakseen. Hän oli jopa soittanut hoitavalle hematologille edellisen käynnin jälkeen. Hän kommentoi heti, että näkeekin minun voivan paljon paremmin edelliseen kertaan verrattuna. Hän näki sen kuulemma kaulastani ja havannoi tarkasti saapumistani vastaanotolle. Tehty sydämen ultraus vahvisti, että neste oli poistunut sydämestä ja runsaasti muualtakin. Lääkitystä säädettiin taas pikkuisen. 

Kerroin, että olin juuri aktivoinut kuntosalokorttini ja nyt tavoitteena on kunnon kohotus. Hän jarrutteli intoani hiukan kommentoimalla, että elimistöni on käynyt viimeisen neljän vuoden aikana hurjat hoidot ja ikääkin on tullut samaan aikaan lisää. Pitää kuulemma olla armollinen itselle. Olin jotenkin hämmästynyt. Totta. On epärealistista olettaa, että olisi taas pian samanlaisessa kunnossa kuin kymmenen vuotta sitten.

Aloitin viikonloppuna kuntosalilla käynnin ja se tuntui niin hyvältä. Tykkään Elixian ilmapiiristä ja jotenkin tunnen siellä itseni vireäksi ja motivoituneeksi. Eilenkin oli niin hyvä harjoitus rauhallisella salilla. On jännä huomata ero lihasvoimassa viime kevääseen verrattuna. Näin vaikka olen kuitenkin kotona jumpannut ja joogannut. Niin paljon, että hierojalla käyntikin oli ihan tuskaa. Ehkä koko kroppa on vain ollut niin kovilla viime kuukausina. 

Viime viikonloppuna sain olla järjestämässä ja osallistyä elämäni ensimmäisiin baby showereihin.  Järkättiin yllätyskekkerit tyttärelleni ja onneksi salaisuus oli säilynyt. Mukava tapa kokoontua ennen vauva-aikaa.

Olen koko viikon yksin mökillä, kun karvainen henkivartijakin lähti Ouluun emäntänsä mukana. No, olen kehittänyt kaikenlaista puuhaa. Nokinen takka odottaa saavansa uuden valkoisen pinnan ja wc:n kaakelitkin saavat ehkä uuden värin. Syksyyn kuuluu ehdottomasti myös kutimet, takka, kynttilät ja glögi. 


Ps. Taas alkoi Roosa-nauha kampanja ja ainakin itse haluan tukea sitä hyvää ja tärkeää työtä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Tänääkin ostoskoriin kerääntyi kampanjatuotteista tomaatteja ja postikortteja.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...

Kaljun elämää

Pelästyn edelleen, kun satun kulkemaan peilin ohi. Olen unohtanut, että eihän minulla olekaan hiuksia. Puoli päätä on jo ihan ok, mutta takaosassa on edelleen musta, ruma sänki. Jos en olisi ajellut hiuksiani, olisi minulla varmaan enää takaraivolla hiukset. Suvun kesken minulla olisi ns. Pentti-vaarin hiusmalli. Pari viikkoa olen harjoitellut trikoopipojen, huivien ja peruukin kanssa. Sekä kotona suurimman osan aikaa ilman mitään. Tuntuu, että perhekin on jo tottunut siihen. Tuntuisi tyhmältä olla pipo päässä kotona lämpiminä päivinä. Olin käymässä Stockalla peruukki päässä ja itse peruukkiin tottui nopeasti, mutta en peilikuvaani. Peruukin malli on ihan ok, mutta se loistaa kilometrin päähän epäluonnollisella kiillollaan 'Hei, olen peruukki'. Ehkä täytyy tutkailla vaihtoehtoja, jos löytyisi joku ei niin kiiltävä. Olen ollut pari iltaa, erityisesti iltaa, melko pirteä ja jaksanut käydä jopa asioilla. Sitä ennen olen kyllä ottanut parin tunnin päiväunet. Syöminen on edelleen su...