Siirry pääsisältöön

Oma kardiologi

Muistatko minut? Ja kyllä hän muisti minut neljän vuoden takaa. Kardiologi, joka vihdoin vuoden etsinnän jälkeen onnistui diagnosoimaan harvinaisen sairauteni. Hän, Jere, laittoi vauhtia koko Hyksiin ja olin hoitoputkessa ennen kuin edes ehdin voivotella tilannettani. 

Kuinkahan monta tarinaa olen lukenut siitä tilanteesta, kun saa tietää sairastavansa jotain vakavaa. Itselle pahin tilanne oli juuri Hyksissä, kun etsittiin syytä pahenevaan hengästymiseen. Pääsin vihdoin Hyksiin sisään, kun saimme apua tutulta lääkäriltä. Sitten alkoikin aktiiviset tutkimukset. Ensimmäisenä pääsin sydämen ultraan. Naislääkäri totesi, ehkä enemmän itsekseen, että kyllä tämä vaikuttaa amyloidoosilta. Sen enempiä selityksiä en saanut, mutta onneksi aina voi KVG. Näin toimin, kun pääsin takaisin osastolle. Ensimmäinen hakutulos vei artikkeliin, jossa kerrottiin elinaikaa olevan puoli vuotta, jos ko. sairaus on sydämessä. Se oli kova hetki. Onneksi oli Jere, joka toi toivoa ja kertoi 10 vuotta vanhan artikkelin jälkeen tapahtuneen paljon edistystä ja hoito on olemassa. 

Muutaman päivän jälkeen olin jo hematologian poliklinikalla ja siellä kuulin toisen pommin. Sairastin myös myeloomaa, joka on verisyöpä. Jännä, että silloin ei tuo kamala sana edes pelottanut. Olin niin onnellinen, että diagnoosi oli löytynyt ja siihen oli olemassa hoito. Sitten sukelsin turvalliseen hoitoputkeen, joka kesti aktiivisena nelisen kuukautta. Silloin vain mennään kokeesta ja hoidosta toiseen ja taistellaan. Ja hyvin taistelinkin, koska hoidot tehosivat.

No, miksi palasin Jeren hoiviin? Kuten olen kirjoittanut, olen ollut ärsyttävän hengästynyt. Otti niin päähän, kun ei kenkiä pysty solmimaan ilman huohotusta. Huonoina päivinä kävelin kymmenen metriä pysähtymättä ja hyvinä jopa viisikymmentä. Tiesin, että kehossa on ylimääräistä nestettä, joka sen aiheutti. Onneksi työnantajalla on hyvät edut ja pääsin työterveyshuollon kautta erikoislääkärille. Pohjola Sairaalan kardiologi sattui olemaan tuo sama, sairauden diagnosoinut Jere.

Olipa ihana tapaaminen ja hänkin oli miettinyt vointiani. Hän ultrasi sydämen ja varmisti, että todella sydämessä ja vatsaontelossa on nestettä ja se pitää saada pois. Hän muutti lääkitystä ja minulla on nyt selvästi helpompi olla. Jäi niin hyvä ja luottavainen mieli. Minulla on nyt oma kardiologi. Toki sellainen on myös Hyksin kardiologian polilla, mutta tapaamme vain puolivuosittain. 

Ilta jatkui huikeissa tunnelmissa, kun sain olla paikan päällä todistamassa, kun Suomi kaatoi Ranskan koripallossa.

Kommentit

  1. Hei! Kiva kuulla, että voit jo paremmin ja oikea lääkitys löytyi ja voit olla taas luottavaisin mielin.
    Mukavia päiviä sinulle :).
    Mulla todettiin marraskuussa 2016 myelooma.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.