Olen niin onnellinen, kun voin nyt niin paljon paremmin. Olen kolmisen kiloa kevyempi ja kaikki lähtenyt on nestettä. En enää hauko henkeäni kuin kala kuivalla maalla. Aamuisin olen aina niin touhuissani ja täynnä virtaa, kun vihdoin jaksaa liikkua. Maltti on valttia ei kuitenkaan ole koskaan ollut minun elämänohjeeni ja siksi olen usein kuin kuuluisassa Wall Streetin pörssiromahduksessa 1929. Jaksamiskäyräni ei laske iltapäivisin nätin lineaarisesti, vaan romahtaa.
Olin viime viikonloppuna tyttäreni kanssa Tallinnassa ja kävelimme paljon. Vauhti oli kuitenkin passeli tukevasti raskaana olevalle ja sydänsairaalle. Se ei ole matka vaan vauhti, joka tappaa. Teki niin hyvää, kun vihdoinkin pystyi kävelemään koko ajan pysähtelemättä. Iltapäivällä tuli kuitenkin ihan stoppi. Onneksi oli hotellin mukava sänky tai Uber lähellä. Sama oli tänään. Innostuin tekemään puutarhahommia ja käymään sienessä. Sitten kutsuikin päiväunet väsynyttä kulkijaa.
Olen pari viime viikkoa pohtinut töihin paluuta. Joka toinen päivä olen palaamassa lokakuun alussa ja joka toinen päivä olen realistisempi. Lääkäri päätyi siihen, että sairasloma jatkuu vuoden loppuun. Toki voin palata aiemmin, mutta ainakin lokakuun parantelen kuntoani. Lääkäri oli sitä mieltä, että neljä kuukautta niin isosta prosessista on lyhyt aika, erityisesti minulle sydämen takia. Tavoite on, että nesteenpoistolääkitys saataisiin samalle tasolle kuin ennen siirtoa ja sydänarvot paremmiksi. Molemmissa on vielä tuplat. Lisäksi nyt voin kohottaa kuntoani.
Nautin nyt kauniista syyspäivistä mökillä. On hienoa, että olen voinut seurata joutsenten saapumisen ja kohta vilkutan niille hyvästit.
Kommentit
Lähetä kommentti