Voi, kun kaikki vaikeat päätökset voisikin ratkaista kukkasen terälehtiä nyppimällä. Tai, miksi ei voisi. Ainakin seuraava iso päätökseni on niin vaikea, että terälehdillä voisi päästä ihan yhtä hyvään ratkaisuun. Toki olen tällä viikolla menossa tekemään autokauppoja, mutta siinä on kyse numeroista ja faktoista. Tuo vaikea asia on työhönpaluu. Sairasloma on toistaiseksi kirjoitettu 1.10. saakka.
Tykkään työstäni ja työkavereistani kuin hullu puurosta, jos on puuroihminen. Minä en ole. Itsellä se olisi tykkää kuin hullu juustovoileivistä. Tuossa tykkäämisessä onkin se paras ja samalla hankalin asia. Sitoudun niin vahvasti ja sitten voin vetää itseni piippuun, kun fysiikkani ei kuitenkaan ole sama kuin ihan terveillä ihmisillä.
Päätöksen paluusta tekee minä ja hematologini. Tukena voidaan käyttää sydämen ultraäänen ja labrakokeiden tuloksia, mutta ne eivät kerro oikeasti sitä, miten minä oikeasti jaksan. Se on hyvin subjektiivinen asia ja lääkärikin voi luottaa vain minun sanaani. Toki olen laittanut sydänarvoille tietyn tavoitteen, mutta se ei arvona kuulemma ole niin tarkka ja voi vaihdella päivän mittaan paljonkin.
Olen itse positiivinen ja liian usein arvioin voimani väärin. Erityisesti nyt, kun uusi lääkitys toimii ja jaksan paljon enemmän. Sitä innostuu aamulla voimiensa tunnossa puuhailemaan ja iltapäivällä on pakko ottaa päikkärit. Aviopuolisoni on nyt realistina seurannut olemistani ja hän on sitä mieltä, että ehdottomasti pitää jatkaa sairaslomalla. Inhoan sitä, että hän pääsisi sanomaan 'Mitä minä sanoin', kuten valitettavan usein käy.
Uusi lääkitys siis toimii ja painoa eli nestettä on poistunut parisen kiloa. Se tarkoittaa, että pystyn perusliikkumaan hengästymättä. Sohvalta tai autosta voi siirtyä ilman pysähdyksiä. Tai pukeminen ei hengästytä. Nyt on kiva jopa kävellä. Nyt voin siis paremmin parantaa peruskuntoa ja jopa ottaa kuntosalikortin jäähyltä. Sosiaalinen kuntoni on valitettavan heikko. Lienee harjoituksen puutetta, kun pääosin seurustelen mökillä koiramme kanssa. Sosiaaliset aktiviteetit kuitenkin väsyttävät ja jaksan seurustella tai olla sosiaalisessa tapahtumassa muutaman tunnin.
Olen ollut pääosin mökillä ja tämä on ihan parasta. Tulee oltua ulkona enemmän ja näin syksyllä on paljon puuhastelua. Olen sienestänyt ahkerasti ja metsässä kulkeminen on ihan parasta terapiaa. Sienet on tietenkin pakko myös käsitellä ja olen kokkaillut ja leiponut ahkerasti. Ruuanlaitto oli viimeksikin sairaslomalla ihan parasta puuhaa. Sitten olen nauttinut käsillä tekemisestä. Viritin taas puusepänverstaani ja rakensin lapsille puulaatikoita. Sohvalla käsiin löytyy jättimäinen käsityö.
Aika ei ole siis tullut pitkäksi ja onneksi osaan olla yksin. Yksi parhaista ajankuluista on lukeminen. Laskin, että olen sairasloman aikana lainannut liki 40 kirjaa. Nytkin on ollut niin hyviä lukuelämyksiä.
Ja tärkeä tieto. Minulla on jo sänki. Tosin pään sisällä on unohtunut värjäys ja päältä pukkaa tummaa hiusta ja sivulta vaaleaa tai harmaata, iik.
Kommentit
Lähetä kommentti