Eilen illalla terttui käsiin jo niin pakjon hiuksia, että pyysin hoitaja-opiskelijaa ajamaan kaikki pois. Tukenani olivat mies ja keskimmäinen tytär.
Olin valmistautunut henkisesti tunteikkaaseen hetkeen ja tiedän lastenkin sitä jännittäneet. Sitten kaikki sujuikin ilman mitään tunnekuohua. Läheiset kannustivat ja pitivät lopputulosta yllättävän hyvänä.
Laitoimme heti ei paikalla olleille kuvat ja sitten oli jännitys sillä ohi.
Olin vähän pettynyt, että päänahka ei olekaan sileä, vaan sänki. Piikikkäältä ja ,kovalta. Sovittelimme heti mukana olevia pipoja ja huivia. Kokeilin kaupan jälkeen peruukkia ja se on ihan ok. Session jälkeen nukuin kaksi tuntia kuin tukki ja herätessä oli varsin virkeä olo.
Arvot olivat tänään taas ilahduttavan korkeat. Tänäään en saanut kasvutekijäpiikkiä. Se tarkoittaa, että arvot ehkä puolittuvat, kun joutuvat olemaaan omillaan.
Kovan tarkkailun alla oleva painokin lähti tänään parin päivän jälkeen loivaan laskuun. Verenpaineet ovat edelleen alhaiset, kuten taudinkuvaan kuuluukin. Ehkä lääkärikin alkaa ymmärtämään.
Sain tänään hiukan paremmin jo syötyä, joten kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.
Kommentit
Lähetä kommentti