Olo kohenee päivä päivältä ja ilman tätä heikkoa sydäntä olisin varmaan jo hyvässäkin kunnossa. Olen ollut jo liki viikon ilman oksentelua ja pahoinvointilääkettä.
Se oli tärkeä askel, kun ei tarvitse käyttää mieltä puuduttavia lääkkeitä. Olo onkin ollut tavallista herkempi. Voin saada positiivisen tunnekuohun ja pari kyyneltäkin, kun joku tekee uuden oman ennätyksensä pikajuoksussa.
Lääkäri soitti ja kertoi, että kaikki arvot, sydänarvoja lukuunottamatta, olivat viitearvoissa. Se oli iloista kuultavaa, koska vähän jännitin erityisesti nestetasapainoon liittyviä arvoja. Hematologiset tulokset eivät olleet vielä valmistuneet, mutta lääkäri vakuutti niiden suurimmalla todennäköisyydellä olevan ok.
Vajaatoimintainen sydämeni on ollut nyt se akilleen kantapää ja määrittänyt oloni. Sydänarvo oli nyt yli 2000 ja parhaimmillaan se on ollut noin 400. Pahimmillaan yli 9000. Arvon pitäisi pikku hiljaa alentua, mutta se tapahtuu ärsyttävän hitaasti, kuten neljä vuotta sitten. Siihen saakka kävelen hitaasti, ponnistelematta ja hengästyn 10 % kaltevuuden ylämäessä. Sydän hakkaa koko ajan yli 100 sykkeellä ja verenpaineet ovat huolestuttavan alhaalla. Onneksi on torstaina kardiologi ja saan kysyttyä ohjeita, miten toimia, kun paineet ovat tosi alhaalla. Kotisairaanhoitajani meinasi jo yksi ilta hakea golfbagistaan adrenaliinipiikin.
Olen ollut nyt mökillä ja se on ollut säistä huolimatta ihanaa. Kukaan ei ole ihmetellyt minua trikoopipossa. Yritän muutaman kerran päivässä käppäillä tontin ympäri ja kerrankin vauhti on sellainen, että ehdin ihmetellä jokaista luonnon ihmettä. Valitettavasti silmä poimii erityisesti rikkaruohot, jotka yrittävät vallata puutarhani. Pari kertaa en ole malttanut pitää sormiani poissa ja olen pelastanut kurjenmiekat hiirenvirnoilta.
Onneksi minulla on ollut täällä apuna pari ahkeraa puutarha-apulaista. Ehkä tämä minun multakieltoni onkin hyvä asia, koska nyt tuleva mökkisukupolvikin oppi erottamaan rikkakasvit istutetuista. Olivat oikeasti niin kitkemisen lumoissa, että eivät meinanneet malttaa lopettaa. Minä itse en ollut löytänyt itsestäni puutarhuria ennen ensimmäistä omaa puutarhaa Naantalissa. Sitten se iskikin täysillä, kun ostettiin oma neitseellinen mökkitontti 17 vuotta sitten. Suunnittelin unissanikin uusia perennapenkkejä. Sittemmin into laimeni, kun selkä sanoi sopimuksensa irti. Nyt sydämeni sykkii ruukkuistutuksille.
Kommentit
Lähetä kommentti